Koskaan ennen kukaan ei ole sanonut mun olevan kaunis niin että olen juuri pyörinyt sängyssä kuusi tuntia saamatta unta, hiukset sekaisin, edellisen illan meikit kasvoilla ja pienessä laskuhumalassa. Eilen kuitenkin kävi niin ja olen vieläkin hämilläni. Eilen tunsin niin paljon iloa ja hyvin sekalaisia tunteita. Käytin varmaankin pienen tunneosion asivoistani tyhjäksi sillä, ja nyt täytyy taas ladata akkuja että jaksan tuntea jotain. Sillä tämä ilta on mennyt aika tunnottomissa merkeissä. Ja väsyneissä, nyt kun sain ketipinorit taas muun lääkityksen rinnalle. Mutta mulla oli mahtava vuorokausi täydellisen ihmisen kanssa, and I fell for him, hard. Toivottavasti saan asiat sujumaan hyvin nyt tästä eteenpäin. Anteeksi lyhyt teksti... Aivot eivät todellakaan toimi kun kestää tottua taas ketipinoreihin. Oikosulku... Öitä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti