Dude you're high

Ahahahhaa hajottaa ihan ilman mitään syytä :D Edelleen leijun jossain avaruudessa, on muuten hyvää tavaraa. Wikipedia kerto että seuraavana päivänä saattaa olla todellisuudesta irtaantumisen tunne tai jotain, ja tää on aika mahtava, vähän laginen olo mut siedettävä sellainen. Ei oo ollut ahistuskohtauksia neljään päivään kun oon poltellut, on ollut vaan helvetin hyvä olo. 

Tänään kyllä oon selvinpäin kaikin tavoin. Pitää kirjoittaa pari esseetä ja lukea kokeeseen.. Mun sisäelimet tahtoo edelleen tappaa mut. Ruoka ei halua pysyä sisällä ja koko ajan on huono olo, aivan sama mitä syön tai juon. Kahvin juontia oon joutunut vähentämään, samoin alkoholia ja röökinpolttoakin oon vähentänyt. Pillereitäkään en napsi enää niin paljoa. Joten mistä helvetistä tää voi johtua? Tää paska olo ollut jo viikon eikä meinaa lähteä millään..

Aaaaaand I'm back. Did you miss me?

Meinasin jo unohtaa tämän blogin olemassaolon kun mielessä on ollut niiiin hirmuisesti kaikkea muuta tässä lähiaikoina.. Mutta mä olen täällä taas ja vointi on yllättävän ok. En sanoisi että "hyvä", mutta uskallan sanoa että asiat on okei. 

Tiivistettynä tarina menee näin: Mä olen tehnyt helvetisti typeriä asioita, mä olen dokannut aivan liikaa, ja sen seurauksena pannut liian monen jätkän kanssa. Mutta on tässä jotain hyvääkin ollut. Tapasin (netissä ylläripylläri) kivan jätkän jonka oon nyt nähnyt pariin kertaan. Ollaan juteltu jo reilu kuukauden ajan mutta tavattu niin harvoin koska tässä on välimatkaa reilu 60km ja näkeminen on mahdollista vain vklp kun jätkä ei ole intissä. Näin kyseisen jätkän siis toista kertaa viime viikonloppuna, kun menin sen luokse yöksi ja se vklp sujui loistavasti. En syönyt lähes kolmeen päivään, jonka seurauksena paino oli ihan siedettävissä lukemissa, mutta tulihan siellä hiukan juotua. Siksi vain HIUKAN, koska tää jätkä tietää mun ongelmista ja on huomannut että alkoholi on yksi niistä. Joten kun mä jäin tiskaamaan sen luo (kyllä, mulla on pakkomielle puhtaasta keittiöstä) sen vastusteluista huolimatta, se lähti kauppaan ostamaan mulle six-packin lonkeroa ja itselleen muutaman kaljan kun ei lähtenyt alkoon, koska minä ja mun alkoholiongelmat.... Lopulta ei edes haitannut että en ollut kännissä, kun seura oli mahtavaa ja se tarjosi pari hittiä kukkaa. Mahtava viikonloppu. Parasta tässä miehessä on se että omien puheidensa mukaan ei oo mikään playeri, eli oon sen ainoo vaikka ei ollakaan tunnettu pitkään, ja olin helvetin yllättynyt (positiivisesti) kun se ei edes yrittänyt repiä vaatteita pois heti kun mahdollista. Sen takia onkin sellainen fiilis että ehkä... Ehkä tästä voisi tulla jotain jos jätkä jaksaa katsella mua eikä ole vain seksin perään. 

Täydellisestä jätkästä turhuuksiin.... Viikonlopun reissun jälkeen, jolle mulla ei ollut lupaa lähteä, isä heitti mut pihalle himasta ja ilmoitti ettei mulla ole sinne enää mitään asiaa. Muutin siis isovanhemmilleni, ja asun kai täällä niin kauan että saan oman kämpän. Eli sitten kun saan rahaa. Eli sitten kun Kelalta tulee kuntoutusrahapäätös. Eli siihen saattaa mennä kaks kuukautta... Perkele. 

Kaiken tän riehumisen jälkeen lupasin parhaille ystävilleni että rauhoitun ja lopetan tän rappioelämän, mutta se lupaus koski vain alkoholia. Oon ensi viikon vklp asti juomatta, mutta en puhunut mitään kukan polttelusta. Huomiseksi jo hankittu gramma kukkaa ja kaveri joka maksaa sen lystin. Täytyy vain ajoittaa se polttelu hyvin sillä sossut tulee huomenna käymään ja mun täytyy keskustella tunnin ajan jotain niiden kanssa.. Noh, hyvin se menee. 

Aamupaino: 64kg

It only hurt a bit, I still feel like shit

Feeling so easy

Olin jo unohtanut kuinka helppo tää alku on. En edes ajattele syömistä. Kaikkialla väitetään että huonosti nukuttu yö lisää ahmimishimoja, mutta mulla se on aina toiminut päinvastoin. Oon niin väsynyt etten jaksa edes ajatella ruokaa. Käyn röökillä, juon kahvia tai teetä ja koomaan huoneessani. Helppoa kuin mikä. 

Toinen vaihtoehto tähän on se että lääkitystä vähennettiin. Syön ketipinoria enää vain hyvin harvoin, silloinkin vain puolet 25mg pilleristä. Absenorit on myös pienempänä määränä menossa mukana, mutta vielä toistaiseksi seronil jatkuu samaa rataa kuin viimeiset kolme vuotta. Hassua että mä olen kolme, anteeksi, kohta neljä vuotta syönyt mielialalääkkeitä. Millainenkohan mä olisin jollen olisi aloittanut? Olisiko asiat paremmin vai huonommin, ajattelisinko selkeämmin... No, sitä mä en kai saa koskaan tietää sillä vaikka lopettaisinkin kaikki lääkkeet mun olotila on aina verrattavissa siihen miltä musta tuntui "silloin ennen". Eli kun vedin lääkkeitä. Tosin olisinko mä edes hengissä enää jos en olisi aloittanut lääkkeitä? Pakko myöntää että ne oli hyvä apu silloin joskus, mutta paska homma tässä on se että niistä jää pahasti riippuvaiseksi. Olotila heikkenee heti kun lääkkeitä alkaa vähentää, eikä se mulla ainakaan ole missään vaiheessa palannut siihen "normaaliin" tilaan. Vaikka mulla käsitys normaalista onkin varmaan se millainen olen lääkkeiden vaikutuksen alaisena. 

Ehkä 70kg ja 63kg

elokuu 2013 58-59kg

13.12.2013 ei tarkkaa tietoa painosta, villi veikkaus olisi varmaan jotain 64-66kg

Juuh, vanhojen kuvien katselu saa monia tunteita heräämään. Toisaalta mä olen onnellinen verratessani itseäni noihin, mutta toisaalta taas.... Olin hirmuisen pieni viime vuonna. Tän hetkinen tavoite on aika horjuva, sellainen "ihan sama mitä vaaka näyttää kunhan ei päälle 60". 

Ajattelin muuttaa hiukan tän blogin suuntaa. Jossain vaiheessa oli tarkoitus poistaa koko paska, mutta mulla on niin kova tarve kirjoittaa ja kuvien avulla seurata muutosta että on pakko jatkaa. Enkä jaksaisi väsätä taas uutta blogia. Nyt kun tavoitteena on viiltelyn vähentäminen/lopettaminen, en pahemmin keskity enää siihen (kai), vaan enemmänkin asioihin jotka on tällä hetkellä enemmän mielessä. Esim. nyt tää pieni painonpudotus. Tänne blogiin on helppo laittaa vähänniinkuin itselleni muistiin painoja ja päivämääriä, selkeyttää ajatustenkulkua enkä ahdistu niin helposti. Kyllä täältä silti löytyy vielä paljon sitä samaa paskaa kuin ennenkin, mutta sen lisäksi on enemmän näitä kuvia projektista ja miten se sujuu. Enemmän numeroita täällä ainakin tulee näkymään.

Yksi asia enää, sitten olen taas hetken hiljaa. Mua ei kiinnosta teidän mielipiteet siitä kuinka kamalaa ja väärin tää on, oma keho omat säännöt, vai? Tiedän ettei tää välttämättä oo tervettä (tai ainakaan tuu olemaan) joten sitä ei tarvitse mulle enää erikseen kertoa. Kiitos ja hyvää yötä.

Aamupaino tänään 65.5kg, 

BMI 21.15