perjantai 30. elokuuta 2013
ASDFGHJKLÖ
Tänään olen ollut aivan saatanan sekaisin, hyvin pirteä sun muuta, olen jutellut kahdelle eri jätkälle joista molemmista olen vähän kiinnostunut ja saa nyt nähdä että mitä tässä käy. Ongelma vain on nimenomaan se että mulle suotuisampi vaihtoehto on muuten aivan saatanan täydellinen, mutta asuu vähän liian kaukana eikä pääse liikkumaan tänne päin kovin usein. Näillä näkymin ei vähään aikaan. Ja sille on muijassa tärkeää hyvä perse ja tissit. Eikä mulla ole kumpaakaan. Se toinen jätkä on hauska, huumorintajuinen, hyvännäköinen ja pystyy liikkumaan tännepäin koska sillä on prätkä ja ihan perus ajokortti ja autonkin saa lainaan sillointällöin. Tässä ongelmana on se että se on mua huomattavasti vanhempi.
S pyörii taas päässä jonkin verran, oon aivan sekaisin kaikesta. Ja oon koko tän päivän koulussa vain pussaillut muijien kanssa (syystä että yksi kaveri kenen kanssa olen pannut joskus kännissä valitti että mun pusut on kovia) testatakseni muita. Ei helvetti kuulostan sekopäältä.
Kaikki on vaan yhtä ihan vitun SEKAMELSKAA MUN PÄÄN SISÄLLÄ. Saatana, voisin viettää laatuaikaa mattoveitsen kaa mutta oon koulussa perkele.
perjantai 23. elokuuta 2013
I wanna be somebody else
Tänään kuulin etten ole enää tervetullut paikkaan jota kutsuin kodiksi monen vuoden ajan. Nyt se on vain talo jossa asuu kusipää, väsynyt nainen joka välittää liikaa ja pieni tyttö joka oppii mun takia pilaamaan elämänsä. Toivon tosin että tuo pikkuinen ei ole yhtä typerä kuin minä.
Mä haluan vaan nukkua. Joka helvetin päivä mä mietin miksi mä edelleen jatkan tätä paskaa, pitkitän väistämätöntä. Kaikki me kuollaan kuitenkin joskus, miksei jo nyt jos elämä on tällaista? En ole jaksanut edes viiltää sillä olen mielummin täysin tunnoon kuin käytän energiaani jälkien piilotteluun.
lauantai 17. elokuuta 2013
BMI 19.05
perjantai 16. elokuuta 2013
BMI 19.37
keskiviikko 14. elokuuta 2013
What if I want to break?
Mä en osaa sanoa enää mitään. En osaa muodostaa kauniita lauseita jotka saa lukijansa liikuttumaan. Tahtoisin osata kirjoittaa sujuvasti mutta tässä mä vain istun laitoksessa tuijottaen puhelimen näyttöä. Näyttöä, jonka pitäisi olla täynnä sydäntä riipaisevia sanoja siitä kuinka helvetisti muhun sattuu. Koska tää kipu on jotain mitä on vaikea sietää. Istun sängyllä ja pää lyö tyhjää. Hetki sitten poltin röökin ikkunasta. Istuin toisen kerroksen ikkunalla jalat ulkona ja mietin miltä tuntuisi hypätä alas. Ei siitä edes tapahtuisi mitään mutta se olisi kokemus. Tupakka nousi päähän. Ehkä se on syy tähän pääni epäselvyyteen. Tai sitten syy on se että kolmen viimeisen vuorokauden aikana olen elänyt light limsoilla, vedellä, kahvilla ja teellä. Yhden perunan olen tainnut syödä, samaten jäätelön ja hiukan riisiä. Kolmelta päivältä se on mielestäni mahtava saavutus. Tunnen jo sen keveyden mikä paastosta seuraa. Tunnen miten liikkeet on hitusen hitaampia kuin ennen, miten päässä heittää hiukan ja korvissa humisee. Tunnen myös mun luut paljon paremmin kuin ennen. Lantioluut pistää esiin, solisluut näkyy paremmin ja tänään seisoin kauan peilin edessä sillä rakastuin siihen miltä iho näyttää syvään hengittäessä sen kiristyvän kylkiluiden päälle. Se oli kaunista, sanokaa mitä sanotte mutta se oli helvetin kaunista.
Hidasta itsemurhaa tehdessä alkaa tajuamaan paljon uusia asioita. Itse löydän maailmasta paljon kauniita asioita, osa ehkä sairaita, mutta kauniita. Miettikää vaikka parantuneet itsetuhoarvet. Ne on helvetin kauniita. Pieni vakavasti sairas pikkutyttö on kaunis. Parhaan ystäväni hallitsematon nauru on kaunista. S on kaunis. Elämä on oikeastaan aika kaunista kun sitä tarpeeksi jaksaa muokata sellaiseksi pään sisällä. Mutta jos elämä oikeasti on helvettiä, ja ajatuksissaan sen pystyy muokkaamaan kauniiksi ja siedettäväksi vaikka sattuukin saatanasti, mitä kuolema on? Mä olen aina miettinyt kuolemaa, enkä tiedä mihin uskoisin, onko kuoleman jälkeen elämää ja sen sellaista. Mutta ei mua se kiinnosta. Kuolema itsessään on surullisen kiehtova. Ja seuraava adjektiivi ei varmaankaan yllätä; kuolema on myös kaunista.
Mä olen tainnut seota lopullisesti. En syö, en nuku, keuhkot näyttää varmasti tuhkakupilta ja sosiaalinen elämäni on kuollutta. Mun mielialat pidetään tasaisina lääkkeillä etten tappaisi itseäni, olen taas laitoksessa, varmaankin siihen asti kunnes täytän 18. Jos elän niin kauan. Koulu ei kiinnosta, olen jo toisena koulupäivänä lintsannut ja pudonnut kärryiltä. En jaksa edes yrittää koska tiedän etten elä niin kauaa että koulun käymisestä olisi jotakin hyötyä. Nykyään yleisolotila on tunnottomuuden ja jaksamattomuuden välimaastossa. En ole kiinnostunut mistään. En edes siitä että saan käsittämättömän paljon syytöksiä siitä miten sairas ja huono ihminen olen koska mulla on jälkiä viiltelystä. Tulin siihen tulokseen että jotkut ovat vain aivan liian pinnallisia ymmärtääkseen miltä todella tuntuu hakea lohtua ja unohdusta terästä.
En usko että nukun tänä yönäkään turhan paljoa, sillä löysin keinon jolla saan ajatukset liikkeelle täällä. Ja se keino on tuo ikkuna jota avasin puoli tuntia saadakseni raitista ilmaa (filtterin läpi). Istun loppu yön siinä polttaen ja ajatellen. Rakastan näitä öitä kun on aikaa ja tupakkaa. Rakastan rakastan rakastan. Olen sekaisin.
lauantai 3. elokuuta 2013
Don't give a fuck if I cut my arm bleeding
torstai 1. elokuuta 2013
This love was out of control tell me where did it go?
Mä oon jo jonkin aikaa ollut aika tunnoton. Vaikutan kuulemma positiivisemmalta kuin ennen, mutta miksi musta ei tunnu siltä? Kaikki on sekaisin, oon edelleen suhteellisen paskana S:n takia varsinkin kun se puhuu mun parhaalle kaverille samalla tavalla kuin mulle ennen kuin alettiin seurustella. Tosin se vaan on sellainen ihminen että kertoo mielipiteensä rehellisesti, ja pakko myöntää että mun paras ystävä on hyvännäköinen ja sen kuuluukin saada vähän huomiota siitä. Mutta silti, sattuu perkeleesti kun S kertoo sille että se on aivan saatanan kuuma jne. Tästä mun selityksestä voisi saada sellaisen kuvan että S yrittää satuttaa mua tahallaan, mutta tunnen sen niin hyvin että oon 110% varma että se ei oo totta.