sunnuntai 19. toukokuuta 2013

Rakas vitun päiväkirja kerron sulle salaisuuden. Että olen yksinäinen hullu sekä häiriintynyt

Tunnen itseni mielenvikaiseksi kun kävelen kotini lähistöllä keskellä yötä ilman kenkiä. Tosin se mä kai olen. Mielenvikainen.

En osaa ajatella mitään. Päässä pyörii vain ajatus kavereista jotka lähtivät viemään s:ää kotiin noin tunti sitten. Kerroin etten ole menossa kotiin vielä ja minut saa hakea kyytiin heti kun s on päässyt turvallisesti kotiin. Tulevat ihan pian hakemaan mut.

Lääkkeet otin monta tuntia sitten ja se saa hereillä pysymisen tuntumaan äärimmäisen vaikealta. On mulla sentään terä taskussa jotta voin vaikka tappaa itseni jos mieleni tekee.

Nyt tahtoisin vain tupakkaa.

perjantai 17. toukokuuta 2013

Problems. Again

Ensi maanantaina aika psykalle mutsin kanssa. Osastolla on tilaa ja äiti haluaa musta eroon, ei kestä enää mua. Todennäköisesti tulee siis uusi osastojakso koska olen ilmeisesti liian itsetuhoinen jne enkä muka pärjää kotona. Poikaystävä on asiasta suht paskana, samoin kaverit. Mä itse en oikein osaa ajatella asiaa. Mielessä pyörii vaan ruoka. Nyt on perjantai, kello on puoli kolme ja mä olen syönyt viimeksi keskiviikkona päivällä. Hiukan heikottaa ja niin, mutta tää on oikeastaan ihan mukava tunne. Ainoa mikä häiritsee on mahan kuolemanhuudot jotka kuuluvat Kiinaan asti. Saatana että on nälkä. Kohta lähden käymään poikaystävällä ja hänen äitinsä lupasi tehdä ihan mitä tahansa ruokaa haluan. Tuntuu kamalalta pyytää pelkkää kahvia, sillä en aio rikkoa hyvää paastoa vain jotta vaikuttaisin normaalilta teiniltä s:n äidin silmissä. Täytyy silti muistaa pitää hihat alhaalla ettei se järkyty käsistäni.

maanantai 13. toukokuuta 2013

Kännissä koulussa. Tästä tulee vissiin osastoreissu.

maanantai 6. toukokuuta 2013

Do you believe in something beautiful?

And even the nights, they could get better.



Käsieni arvet on saatanan rumia, ja niin ovat viikonlopun jättämät jäljet kyljessänikin. Tämä ei ole enää pitkään aikaan ollut hauskaa.

torstai 2. toukokuuta 2013

Big mistake

Sosiaalisten tilanteiden pelko.. Eilisen vapaapäivän takia elän maanantaissa ja menin äsken jollekin tunnille vaikka mulla on hypäri. Hävettää nyt jälkeenpäin, miten mä voinkaan olla niin saatanan typerä? Ahdistus.

Syöminen on riistäytynyt käsistä, samoin viiltely. Viiltely mua ei haittaa, on vaan mukavaa lisätä todisteita eletystä elämästä kroppaani, tosin ei kai tätä voi oikein elämiseksi enää kutsua. Syöminen on se joka mua häiritsee. Paino ihan saatanasti liikaa.


Yritän löytää kadonneen laihdutusmotivaation tämän kuvan avulla. Noi jalat....... Niistä saisi ottaa viisi kiloa pois kummastakin, ei haittaisi yhtään. Muuten alankin olla pikkuhiljaa tyytyväinen. Ehkä. Tajusin etten voi enää hajottaa reisiäni tuon pahemmin, koska kuukauden päästä mulla pitäisi olla päällä mekko siskon ylppärijuhlien takia enkä usko että sukulaiset katsoisivat kovin hyvällä jos jalkani ovat täynnä itsetuhon merkkejä. Täytyy tyytyä rikkomaan kylkeäni. Siinä kun on vielä tilaa ihanan kamalille syville jäljille.



Ajatukset ei kulje, lähden tupakalle ja kauppaan. Ostoslistalla uusi mattoveitsi.

Fiilis nyt: