sunnuntai 27. tammikuuta 2013

This is what you call madness.

Tänään oli oikein hyvä päivä. Paino oli tippunut taas aika paljon ja tyttöstävä tuli käymään aamulla ja kaikki meni oikein hyvin. Sain poltettua parit tupakatkin rauhassa eikä edes ahdistanut.......mutta silti viilsin. Oikeaan käteen ehkä viitisenkymmentä pientä jälkeä, vasempaan vähän vähemmän. Nyt kumpikin käsi on kuin tulessa kun kuivuneesta verestä karheat hupparin hihat raapivat niitä.
Mä en enää osaa tehdä tarpeeksi syviä haavoja, en vain pysty siihen.

Huomenna on kontrollipsyka jonne äitikin tulee. En aio puhua viiltelyistä tai lääkkeiden piilottelusta. Pelkään että äiti ottaa puheeksi entisen blogini. Kirjoitin sinne kaiken syömättömyydestäni, alkoholi- sekä lääkeleikeistäni ym. Ja äiti löysi vahingossa ne tekstit eikä ole puhunut niistä mitään..

Taaskin sekava teksti. Anteeksi

lauantai 26. tammikuuta 2013

Shall we get coffee or guns and kill ourselves?

Multa vietiin kone syystä että koeviikko ja jäin taas kiinni ranteiden rikkomisesta.. Eli koneeni saan takaisin ehkä viikon päästä. Vanhempani tuntien en silloinkaan.

Löysin meikkipöytäni laatikosta terottimen josta irrotin terän. Onpahan taas tekemistä ensi yönä, kun en ketipinoreistakaan ottanut kuin yhden neljäsosan. Vanhemmat huutaa kaikesta turhasta, luojalle kiitos siitä terästä.. Onneksi saan tyttöystävän meille ehkä huomenna. Nawws, on jo ikävä sitäkin hölmöä.

Nojoo.. Oli ehkä turhin päivitys ikinä, johtuen tästä puhelimesta jolla kirjoittelen sekä tunteesta että voisin vaikka tappaa itseni. Aamulla ahdisti kunnolla ensimmäistä kertaa kuukausiin. Tänään söin ihan liikaa..

torstai 24. tammikuuta 2013

"I bet you got some crazy stuff in that messed up little mind of yours"

"Kipu ei koskaan lakkaa, se vaan kytee ja kasvaa
Tappaa kaiken ilon ja jättää tuskan ainoastaan
Oli aikoi jolloin mietin kantsisko vain hukkuu hankeen
Hankkiutua eroon muista vai viiltää ranteet"



Elokuu 2010
Kesäkuu 2011
Toukokuu 2011
Heinäkuu 2012
Syyskuu 2012
Lokakuu 2012

Lokakuu 2012
Marraskuu 2012
Marraskuu 2012
Joulukuu 2012
Joulukuu 2012
Tammikuu 2013
Mun oli tarkotus kertoa jokaisesta kuvasta vähäsen, mutta näiden muokkaamiseen ja bloggerin kanssa tappelemiseen meni niin paljon aikaa että keskityn mielummin lihaskuntoon koska söin tänään ihan liikaa (kiitos vain ketipinorit ja L, joka osti väkisin niitä myslipatukoita..) ja pitää saada kulutettua kaikki pois etten paisu ja ole taas samankokoinen kuin viime vuoden kesällä. Hyi. Ja kyllä, siellä on vissiin väärässä järjestyksessä jotain mutta blogger(kin) vihaa minua joten annan niiden olla.

Ps. Saa kommentoida. Olisin oikein kiinnostunut kuulemaan teidän mielipiteitä kuvista.

I just need to get away for a while

Olen koulussa meikittä, hiukset likaiset ja ranteet verillä. Eilinen oli kamala. Kaiken piti mennä hyvin, kunnes eräs nimeltä mainitsematon henkilö päätti sotkeutua parisuhteeseeni. Taas. Toinen ero kolmen kuukauden seurustelusuhteessa, mutta kai tää tästä. Ehkä. En tiedä vielä mitä teen. Paino sentään oli tippunut eilisestä. Luojan kiitos.

 Siinä kuvaa painoindeksikäyrästä. Painon saatan kertoa blogissa sitten kun se on mielestäni tarpeeksi pieni. Eli en ehkä ikinä. Mutta sen näkee sitten.

Tänään jaksoin raahautua lukioon koska äidillä on iltavuoro. En jaksa kuunnella sitä valitusta siitä kuinka olen huono, enkä tee mitään oikein. Eilen se ei edes kysynyt mitään kun haki mut maailmalta ja tulin autoon itkien. Pääsin kotiin ja menin lattialle lojumaan peittojen alle. Se oli jo toinen yö lattialla. En jaksa tyhjentää sängystä kaikkea rojua joten nukun suosiolla lattialla. Sitäpaitsi  kun nukun lattialla olen lähempänä cd-soitintani ja voin kuunnella musiikkia häiritsemättä muita.

Tänään äiti soitti minulle kouluun ja kertoi kuinka olen uuvuttanut hänetkin. Kuinka huono ja itsekäs olen. Anteeksi äiti. En minä tahallani.  En minä tahallani jättänyt veristä paitaa ja mattoveistä löydettäväksesi. En tahallani ole näin väsynyt kaikkeen. En minä tahallani itkenyt sinut nähtesi. Vaikka eihän se sinua kiinnosta. Mihin katosi se kiiltokuva perhe jonka osa olin joskus? Silloin kun kaikki oli hyvin. Kun isä ei juonut ja uhkaillut ja äiti jaksoi meitä lapsia. Kun minä en ollut näin sairas.
  

keskiviikko 23. tammikuuta 2013

"Are you in pain?" "Pain? The whole life is a pain."

Mansikkateetä ja punaista tupakkaa. Tämän vaa'an lukeman näin viimeksi vuonna 2011. Tänään on hyvä päivä. Nälkä lähtee syömällä, jano juomalla. Valetta, nälkä lähtee kun jättää ketipinorit nielemättä. Mulla ei koskaan ole nälkä jos en ota lääkkeitäni. Tänään en ottanut edes seronilia. En edes tiedä miksi.
Karistin tupakan tuhkat kuolleen linnun päälle jonka kissa oli tuonut oven eteen. 
Siltä puuttui pää.

tiistai 22. tammikuuta 2013

I find it kind of funny, I find it kind of sad. The dreams in which I'm dying are the best I've ever had.


Kipuun alkaa tottua, 
arvet näyttää kauniilta.
Elämä tuntuu raskaalta 
- kurkusta alas kossua.
Mikään ei tunnu enää miltään,
tyttö riistää hengen itseltään.

Varastin röyhkeästi rakkausrunot-sivulta runon josta pidin. Anteeksi tästä, mutta se on niin mahtava.

Rakas ruman oranssi ja tylsä mattoveitseni pääsee tänään käyttöön. Taas. Ehkä huomenna olen hyvä oppilas ja palautan sen kuvisluokkaan.. Olisi ehkä huvittavaa nähdä mitä seuraisi jos palauttaisin sen verisenä

Jo toinen huppari veressä tänään. Kolmas vuorokauden sisään. Siltikään en saa tarpeeksi syvää jälkeä aikaan, tarpeeksi verta ulos kädestäni. Eräs tuttavani kertoi viikonloppuna että hänestä olisi mielenkiintoista maalata verellä. Hän ei maininnut että nimenomaan omalla verellään, mutta se sai ajatukseni liikkeelle. Taidan olla sekaisin kun harkitsen tosissani maalaavani viimeisen kuviksentyön omalla verelläni.

Ensi viikolla on kontrollipsyka, kahden viikon päästä oma. Odotan pelon ja ilon sekaisin tuntein jälkimmäistä. Kontrollipsykaa odotan vain pelolla. 

Joskus mä en tiedä kuka olen.

I guess some people are just born with tragedy in their blood.

Eilen nukahdin meikit kasvoilla ja verinen paita päälläni. Tänään olen liian väsynyt lähteäksi kouluun ajoissa. Ehkä seuraavalle tunnille.. Nyt keskityn hulluuteeni. Ehkä kaivan mattoveitsenkin esille ja katson Donnie Darkoa.
Mattoveitsestä ei taaskaan ollut mihinkään.

Eiliset meikit pois, vähän uutta tilalle että näyttäisin edes vähän enemmän ihmiseltä. Löysä huppari ja collarit ettei ihmiset huomaa mun jäätävän kokoista mahaani. Painot nilkkoihin että liikkumisesta olisi edes jotain hyötyä, että saan kaloreita edes vähän kulutettua. Puolen tunnin päästä lähtee bussi enkä ole edes harjannut hiuksiani. No, ei kai se haittaa. Pipo päähän ja menoksi.

Paino tippunut eilisestä lähes kaksi kiloa. Hyppäsin vaa'alle varmaankin miljoona kertaa. enkä siltikään usko siihen vaikka joka kerralla se näytti samaa lukua. Viime yön unessa painoindeksini oli 14. Se oli hyvä uni.

maanantai 21. tammikuuta 2013

Still I hear you say you want to end your life

Varastin koulun kuvisluokasta mattoveitsen. Edes sillä en saa tarpeeksi syvää jälkeä aikaan. En sellaista kuin ennen. Kummatkin käsivarret on täynnä suuria arpia vuosien varrelta ja nyt en saa tehtyä edes yhtä tarpeeksi syvää jälkeä jotta olisin tyytyväinen itseeni.

Valkoisella paidalla verta ja minä nauran typeryydelleni. Ei, hulluudelleni.


"Ruutuvihkoon se oikeat tunteensa kirjoittaa ja vihon sitten polttaa
Se ottaa yhen paukun vielä vaikkei mieli tee. Niin sen olo muka paranee.
Se tumppaa tupakkansa kämmeneen ettei koskaan unohtaisi miten tää koskee"

Tahdon saada syviä haavoja, tahdon tahdon taahdon. Saatana. Nyt vasenta käsivartta koristaa parisataa pintanaarmua kun ei tuosta veitsestä ole muuhunkaan. Ahdistus.

En siis ole riittävän hyvä edes viiltämään käsivarsiani auki. Kuinka mukavaa.

lauantai 19. tammikuuta 2013

My past is a reflection of me.

Eilisen tekstin kirjoitin niin kiireessä etten ehtinyt oikein kertoa mitään itsestäni, joten korjaan asian tekemällä sen nyt.

Olen 16-vuotias tyttö joka elää hiukan omalaatuista elämäänsä omalla tavallaan ja omilla ehdoillaan. En kestä vanhempieni jatkuvaa kontrollia, joten luon itselleni omat säännöt ja pyrin rikkomaan vanhempieni epärealistiset odotukset ja vaatimukset minuun kohdistuen. Kontrolloin itse itseäni itsetuhoisuudella sekä syömisellä, joskus lääkkeillä, alkoholilla jne. Aloitin psykologi käynnit noin kolme vuotta sitten, ja siitä lähtien olen syönyt lääkkeitä (seronil, melatoniini), elokuussa 2011 jouduin osastolle itsetuhoisuuden takia, olin siellä lähes neljä kuukautta ja sinä aikana aloitin uuden lääkkeen, ketipinorin. Tämän hetkinen annostus on seronil 20mg, melatoniini 3mg ja ketipinor 100mg. Ilmeisesti lääkitystä ollaan nostamassa lähiaikoina, koska se ei tunnu vaikuttavan mitenkään.

Ainoa ongelmani olen minä itse, mutten jaksa "parantua". Olen liian riippuvainen itsetuhoisuudesta ja itseni kontrolloimisesta. Otan yliannostuksia millä tahansa lääkkeillä mitä saan käsiini, hajotan kroppaani veitsellä, neulalla, tupakantumpeilla jne, juon itseni humalaan aina kun mahdollista, ja joskus paastoan monta päivää kunnes en enää pysy tajuissani.


perjantai 18. tammikuuta 2013

I'm insane.

Diagnoosina keskivaikea masennus. Todellisuudessa syömishäiriöinen, itsetuhoinen, sekä paljon muuta. En jaksa tätä enää, mutta en jaksa myöskään parantua. Mitä vaihtoehtoja mulle jää enää jäljelle?