lauantai 30. maaliskuuta 2013
Hulluus iski jälleen
Asiasta miehiin. Mulla on kai edelleen säätöä V:n kanssa, mutta silti keskustelen S:än kanssa siitä miten voitaisiin panna kun nähdään seuraavan kerran. Tosin samat puheenaiheet mulla on V:n kanssa. S on siitä helpompi tapaus tässä suhteessa että me kummatkin tiedetään ettei asiassa olisi mukana tunteita. S on ilmeisesti kusessa johonkin toiseen, ja mä V:hen. Kai. En oikein tiedä mitä tunnen, koska nykyään ainoa asia josta keskustellaan V:n kanssa on seksi. Mutta tässä pitäisi olla jotain muutakin. Eipä ole.
Tiedoksi kaikille jotka lukee näitä mun sekalaisia tekstejäni: en siis ole harrastanut seksiä miehen kanssa. Silti puhun jätkille miten voisin panna heidän kanssaan. Itse olen tullut siihen tulokseen että haen elämällä kokemuksia. Niin hyviä kuin huonojakin. Tähän mennessä olen kokenut vaikka mitä: tiedän miltä tuntuu repiä oma iho paskaksi, tiedän miltä tuntuu antaa jonkun toisen repiä mun iho paskaksi, nälkiinnyttää itseäni, vihata itseäni ja maailmaa, olla iloinen, rakastaa, kuolla henkisesti jnejnejnejnejnejne. Tällä hetkellä tahdon harrastaa seksiä jätkän kanssa. Ja olla laiha. Mutta tuo jälkimmäinen ei varmaankaan ollut mikään yllätys. Painoa on tullut viisi kiloa lisää kolmessa viikossa. Vihaan tätä.
tiistai 19. maaliskuuta 2013
'Cause you don't know what it's like to wake up in the middle of the night scaring the thought of kissing razors
Eilen en ottanut seronileja tai iltalääkkeitä ja nyt väsyttää saatanasti, mutta ei sentään tee mieli syödä ja se on hyvä asia. Jos mulla olis vitusti lääkkeitä ja juotavaa vetäisin kaiken alas kerralla ja odottaisin sitä hyvää oloa joka yliannostuksesta seuraa. Se henkinen tunnottomuus ja fyysinen väsymys. Se tunne kun ei tunne oikein mitään ja kaikki on hetken aikaa aivan päin helvettiä mutta silti hyvin. Pidän siitä tunteesta.
lauantai 16. maaliskuuta 2013
Oops..
Että sellainen päivä. Perkele kun en saanut syvempiä jälkiä. Ehkä saan syviä jälkiä ensi kerralla jos saadaan aikaiseksi kokeilla asianmukaista paikkaamista eli ompelua sitten session päätyttyä. Tänään se ei olisi onnistunut koska olen vaikea lapsi enkä suostu tikattavaksi ilman puudutusta, vaikka olen vapaaehtoisena viilleltävänä. Eihän mulle ole mikään ongelma työntää neulojakaan kädestä läpi, mutta en halua tuntea kun jotain haavaa neulotaan kiinni. Sinänsä huvittava juttu.
Oh I just realized, I hate myself
Tänään meni kolmen viikon viiltelytauko paskaksi koska kaverit. Kiitos sekopäät jotka halusitte taas rikkoa mua, oli oikeestaan aika mielenkiintoista, vaikka jäljet jäikin tällä kertaa aika pieniksi. Sad story. Ehkäpä saan kuvia aiheesta itselleni kohta ja laitan ne blogiin. Sitä odotellessa jatkan mässäilyä ja itseni vihaamista.
torstai 14. maaliskuuta 2013
perkele
lauantai 9. maaliskuuta 2013
"Mä oon nähny naisii jotka kutsuu itseensä kauniiks, oon nähny kun ne vetää aamul ranteet auki"
Kysyin V:ltä miksi hän on kiinnostunut musta, koska tyhmäkin tajuaa ettei jätkä oo vain panemisesta kiinnostunut. Se saisi muualta parempaa ja helpommin paljon pienemmällä vaivalla kuin mitä se nyt on muhun kuluttanut aikaa ja vaivaa. Vastaus kysymykseeni oli että mun omalaatuinen luonne on hyvä asia. En voi käsittää, koska koen olevani saatanan ärsyttävä, rasittava, typerä ja lihava. En kestä toisen ihmisen kosketusta ellei kaikki ole sillä hetkellä täydellisesti koska ahdistun liiasta läheisyydestä mutta silti kaipaan sitä liikaa. Ehkä ne kännipanot vaan on mun juttu.
Päivän ruokasaldo on 2 kpl köyhiä ritareita, perunamuusia ja nakkikastiketta, pepsi max 1/2 l, ananas light, leipää margariinilla, maitoa, muutama pala suklaata, sipsejä.... Voisin hirttää itseni. Eipähän tarvitse pariin päivään syödä mitään.
Anteeksi pelkkä V:stä ja ruuasta avautuminen. Lääkkeet vaikuttaa jo ja kaveri nukkuu lattialla eli pitäisi munkin kai painua nukkumaan että jaksan yrittää elää huomenna. Silloin ehkä parempaa ja selkeämpää tekstiä luvassa.
tiistai 5. maaliskuuta 2013
I'm making myself go crazy
I don't lalalalalalike you.
Tää päivä on mennyt ihan ok ruuilla. Aamulla teetä, koulussa light limsa (myslipatukkani lähes pakkosyötin kaverille. Oli kuulemma pahaa) sekä kotona peruna, vähän kalaa, tomaattia ja lasillinen maitoa. Hyi, maitoa. Se on helvetin pahaa mutta äiti pakotti juomaan. Kuitenkin ajattelee että saan edes ne 120 lisäkaloria mitkä suuresta lasillisesta tulee. Luulen että äiti muutenkin tarkkailee syömisiäni liikaa ja yrittää vaikuttaa siihen. Vähän aikaa sitten tajusin että luulin juovani vähäkalorista mehukeittoa jota meille yleensä ostetaan, mutta joku olikin tuonut kotiin keittoa joka ei ollut vähäkalorista. En myöskään anna äidin keittää mulle teetä koska kuitenkin käyttää sokeria makeutusaineen sijasta. Tai sitten olen vain vainoharhainen.
maanantai 4. maaliskuuta 2013
Sairastako
Tämän aamuisen painon mukaan painoin ennen viikko sitten tapahtuneita lääkesekoiluja 1.4 kiloa vähemmän. Ajattelin tänään että voisin jopa melkein olla tyytyväinen tämän näköisenä, mutta tulin siihen tulokseen että on päästävä vähintään siihen vaa'an lukemaan jonka näin reilu viikko sitten. Tosin jos pudottaisin vielä kuusi kiloa olisin alapainossa. Kai minussa on jotain vikaa kun pidän asiaa saavutuksena, mutta mitäs pienistä.. Mähän olen sairas, se on todettu aikoja sitten.
Väsyttää liikaa lääkkeet ei toimi pää hajoo mulla on kylmä isä on kusipää paino on liikaa... Lista negatiivisista asioista jatkuisi loputtomiin, positiivisia asioita keksin yhden: olen laihtunut viime kesästä yli kymmenen kiloa. Taidan vasta alkaa ymmärtää kuinka paljon kymmenen kiloa oikeastaan on.. Aika paljon. Muttei tarpeeksi. Toiset kymmenen ja saatan olla tyytyväinen, ehkä. Tai ehkei tarvitse mennä niinkään pitkälle. Ehkä. Sanon liian usein "ehkä" koska en uskalla luvata asioita. Joku pettyy kuitenkin.
Mietin tänään mikä mun tilanne syömisen ja painon kanssa on. En mä luokittelisi itseäni syömishäiriöiseksi. Mä olen normaalipainossa, en ole saanut painosta ja ruuasta pakkomiellettä jne. Kaikki on siis okei jos ei lasketa mukaan satunnaisia tahallisia oksenteluja, näön sumenemista, jatkuvaa väsymystä ja kylmyyttä.... Mutta mä tiedän mitä teen ja voin halutessani syödä pussillisen karkkia. Syömishäiriöhän on periaatteessa kontrollin ja tilannetajun menetystä. Tai no vitustako minä tiedän? En jaksa ajatella, koitan nukkua.
sunnuntai 3. maaliskuuta 2013
Väsymystä ja valheita..
Kusetan V:tä aika pahasti kun sanon että uusi lääkitys vähentää mun haluja. Mutta mä en nyt vaan jaksa taas joutua kärsimään jonkun toisen takia. Olis niin perus meininkiä että muija avaa haaransa jätkälle, jätkä lähtee saatuaan pillua ja muija on paskana. En anna sen tapahtua mulle nyt. Oon tarpeeks sekaisin jo ilman sitä.
Asiasta helvettiin, tänään teki kovin mieli viiltää ja olisin viiltänytkin jos olisi ollut jotakin millä rikkoa itseäni. Nyt kun asiaa ajattelee niin olen kai ihan tyytyväinen etten rikkonut itseäni. Tosin olen ollut aivan liian väsynyt tehdäkseni mitään. Lääkityksen vaihdon takia en ole nukkunut lähes yhtään ja sen vuoksi löysin itseni tänään lumihangesta koomaamasta ja kuiskaamasta että tahdon kuolla. Normipäivä.
Ainiin, paljon kiitoksia teille jotka jaksatte kommentoida! En pysty vastaamaan niihin puhelimella mutta luen ne kyllä ja joskus saavat mielialankin nousemaan vähäsen.