Voisin väittä että mä en voi tälle mitään, mutta silloin valehtelisin. Valehtelisin niin saatanasti että mielummin myönnän vain olevani säälittävä ja itsekeskeinen paskiainen jota kiinnostaa vain oma etu. Pelkään silti sitä pohjaa jossa kävin alkuvuonna. Tosin silloin oli mukana myös pilvi, nyt juon sentään vain viinaa ja poltan tupakkaa. Okei joskus pilveäkin, mutta hyvin harvoin.
Viikon päästä pitäis muuttaa yhteen miehen kanssa. Pelottaa ja ahdistaa, vaikka se onkin niin ihanaa. Mikään ei oo parempaa kuin se ihminen, mutta mä onnistun aina kusemaan asiat. Nytkin mennyt vasta lasillinen viinaa ja mehutiivistettä ja kirjoittaminen on vaikeaa. Ja ahdistavaa. Mutta en halua unohtaa näitä asioita mitä mä kirjoitan tänne. Haluan muistaa, koska silloin mä opin ehkä kuinka saatanan kipeää tää tekee ja kuinka paljon satutan myös muita tällä. En haluis olla pettymys mutta luisun aina tähän samaan paskaan. Asiat on vaikeampia nyt kun oon täysi ikäinen. Saan kuntoutusrahaa, mutta rahat menee äidin erilliselle tilille ja saan sieltä aina tarvittavan summan rahaa. Musta on taas tullut helvetin hyvä valehtelija. Itken puhelimessa äidille miten mulla ei ole rahaa ruokaan ja sitten kun saan vähänkin rahaa käytän kaiken alkoholiin ja tupakkaan. Mies vihaa sitä kun juon koska pariin otteeseen se on joutunut kantamaan mut sänkyyn kun omat jalat ei ole kantanut ja oon kaatuillut pitkin kämppää. Kerran kaadoin uuninkin ja paskoin jalkani siinä. Itselläni ei oo mitään muistikuvaa tästä.
Päässä pyörii vaan miehen partaterät jotka löytyisi vessasta ylimmältä hyllyltä. Perustelen asian niin että niitä on niin monta ettei se haittaa jos hajottaisin yhden ja viiltäisin hiukan. Oon sentään ollut satuttamatta itseäni niin pitkään. Yli puolitoista kuukautta on pitkä aika.
Aaaah! Oon niiin odottanut sulta postausta ja nyt se tuli! :) Ihanaa, että ilmottelet itsestäs ja sun elämästä. Oon kovasti miettinyt, miten sulla menee jne. Ja niin, onnea tuosta yhteenmuutosta! Toivottavasti se vois jotenkin olla auttamassa sun henkistä olotilaa parempaan suuntaan. Oot myös tehnyt kovasti duunia tuon viiltelemättömyyden suhteen. Puoltoista kk:ta ON todellakin pitkä aika. P.S. osaat kirjottaa mun mielestä tosi hyvin ja sun tekstejä on mukava lukea, oli ne sitten negatiivisia tai positiivia.^^
VastaaPoistaJaksa. Älä satuta itsees. Kauheesti tsemppiä, älä vähättele itsees. <3
VastaaPoistaLöysin vasta sun blogin, ja uskon ettet varmaan tuu päivittää pitkään aikaan mut halusin kertoo et tää mitä kirjotat. en tiiä, se jotenki vaa on hienoo. et kuinka jotku osaa kirjottaa ajatuksensa ja uskaltaa avautuu elämästään. jos nt tän kommentin nii toivon että päivittäsit viellä ja kertosit miten sulla menee.. toivon että paremmin, niin että olisit muuntumassa siksi ihmiseks joka haluut olla. Tai siis.. no niin. Oot mahtava :3!
VastaaPoistaLöysin sattumalta tän blogin, ja oon nyt lukenut joka postin. Kirjoitat hyvin asioista jotka mäkin olen kokenut. Sun pitää jaksaa ja se itsensä satuttaminen ei auta mitään. Se antaa hetkellisen helpotuksen, kun taas sen lopettaminen antaa _pitkäaikaisen_ helpotuksen. jaksa! <3
VastaaPoista