Ensi maanantaina aika psykalle mutsin kanssa. Osastolla on tilaa ja äiti haluaa musta eroon, ei kestä enää mua. Todennäköisesti tulee siis uusi osastojakso koska olen ilmeisesti liian itsetuhoinen jne enkä muka pärjää kotona. Poikaystävä on asiasta suht paskana, samoin kaverit. Mä itse en oikein osaa ajatella asiaa. Mielessä pyörii vaan ruoka. Nyt on perjantai, kello on puoli kolme ja mä olen syönyt viimeksi keskiviikkona päivällä. Hiukan heikottaa ja niin, mutta tää on oikeastaan ihan mukava tunne. Ainoa mikä häiritsee on mahan kuolemanhuudot jotka kuuluvat Kiinaan asti. Saatana että on nälkä. Kohta lähden käymään poikaystävällä ja hänen äitinsä lupasi tehdä ihan mitä tahansa ruokaa haluan. Tuntuu kamalalta pyytää pelkkää kahvia, sillä en aio rikkoa hyvää paastoa vain jotta vaikuttaisin normaalilta teiniltä s:n äidin silmissä. Täytyy silti muistaa pitää hihat alhaalla ettei se järkyty käsistäni.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti