Tididididi

Isä tuli eilen katsomaan mua osastolle ja vei mut päivälomalle. Hissin peiliin katsoessa tajusin miten mun jalat olikaan pienentynyt ja lipsautin ilon aiheeni isälle. Se katsoi mua hetken kuin tyhmää ja alkoi sitten selittää kuinka pitkä ja laiha mun vuotta nuorempi serkku on. "se on ihan mallin mitoissa!" Voin kertoa että se kommentti sattui aivan saatanasti.

Miten se menikään, että riippuvuudesta pääsee yli korvaamalla sen toisella? Niin mulle kai nyt on käymässä. Kuusi päivää viiltämättä, ja aikalailla saman verran oon ollut syömättä. Mun uuteen pakkomielteeseen on tullut lisäksi tarve kuvata itseäni päivittäin että näen pienimmänkin muutoksen mitä mun kropassa tapahtuu. Puhelinlaatu on perseestä, mutta se saa kelvata koska osastolle ei saa tuoda kameraa.

Ainoan värillisen kuvan ideana on näyttää kuinka paljon olen laihtunut viime kesästä. Silloin noi housut ei meinannut mennä edes kiinni, ja nyt ne tippuu päältä. Hississä otettu kuva ihan siitä syystä että alan pikkuhiljaa nähdä kylkiluuni selvemmin, ja sepäs on musta hauska juttu. Jalkakuvat onkin jänniä, sillä tajusin että mitä pienemmät mun jalat on sitä vinommilta ne näyttää. Nauran itselleni ja näille kuville ääneen, enkä ees tiedä miksi. Suljettu osasto on varmaankin juuri oikea paikka mulle, olenhan ihan sekopää.