maanantai 6. tammikuuta 2014

It only hurt a bit, I still feel like shit

Feeling so easy

Olin jo unohtanut kuinka helppo tää alku on. En edes ajattele syömistä. Kaikkialla väitetään että huonosti nukuttu yö lisää ahmimishimoja, mutta mulla se on aina toiminut päinvastoin. Oon niin väsynyt etten jaksa edes ajatella ruokaa. Käyn röökillä, juon kahvia tai teetä ja koomaan huoneessani. Helppoa kuin mikä. 

Toinen vaihtoehto tähän on se että lääkitystä vähennettiin. Syön ketipinoria enää vain hyvin harvoin, silloinkin vain puolet 25mg pilleristä. Absenorit on myös pienempänä määränä menossa mukana, mutta vielä toistaiseksi seronil jatkuu samaa rataa kuin viimeiset kolme vuotta. Hassua että mä olen kolme, anteeksi, kohta neljä vuotta syönyt mielialalääkkeitä. Millainenkohan mä olisin jollen olisi aloittanut? Olisiko asiat paremmin vai huonommin, ajattelisinko selkeämmin... No, sitä mä en kai saa koskaan tietää sillä vaikka lopettaisinkin kaikki lääkkeet mun olotila on aina verrattavissa siihen miltä musta tuntui "silloin ennen". Eli kun vedin lääkkeitä. Tosin olisinko mä edes hengissä enää jos en olisi aloittanut lääkkeitä? Pakko myöntää että ne oli hyvä apu silloin joskus, mutta paska homma tässä on se että niistä jää pahasti riippuvaiseksi. Olotila heikkenee heti kun lääkkeitä alkaa vähentää, eikä se mulla ainakaan ole missään vaiheessa palannut siihen "normaaliin" tilaan. Vaikka mulla käsitys normaalista onkin varmaan se millainen olen lääkkeiden vaikutuksen alaisena. 

Ehkä 70kg ja 63kg
elokuu 2013 58-59kg

13.12.2013 ei tarkkaa tietoa painosta, villi veikkaus olisi varmaan jotain 64-66kg

Juuh, vanhojen kuvien katselu saa monia tunteita heräämään. Toisaalta mä olen onnellinen verratessani itseäni noihin, mutta toisaalta taas.... Olin hirmuisen pieni viime vuonna. Tän hetkinen tavoite on aika horjuva, sellainen "ihan sama mitä vaaka näyttää kunhan ei päälle 60". 

Ajattelin muuttaa hiukan tän blogin suuntaa. Jossain vaiheessa oli tarkoitus poistaa koko paska, mutta mulla on niin kova tarve kirjoittaa ja kuvien avulla seurata muutosta että on pakko jatkaa. Enkä jaksaisi väsätä taas uutta blogia. Nyt kun tavoitteena on viiltelyn vähentäminen/lopettaminen, en pahemmin keskity enää siihen (kai), vaan enemmänkin asioihin jotka on tällä hetkellä enemmän mielessä. Esim. nyt tää pieni painonpudotus. Tänne blogiin on helppo laittaa vähänniinkuin itselleni muistiin painoja ja päivämääriä, selkeyttää ajatustenkulkua enkä ahdistu niin helposti. Kyllä täältä silti löytyy vielä paljon sitä samaa paskaa kuin ennenkin, mutta sen lisäksi on enemmän näitä kuvia projektista ja miten se sujuu. Enemmän numeroita täällä ainakin tulee näkymään.

Yksi asia enää, sitten olen taas hetken hiljaa. Mua ei kiinnosta teidän mielipiteet siitä kuinka kamalaa ja väärin tää on, oma keho omat säännöt, vai? Tiedän ettei tää välttämättä oo tervettä (tai ainakaan tuu olemaan) joten sitä ei tarvitse mulle enää erikseen kertoa. Kiitos ja hyvää yötä.

Aamupaino tänään 65.5kg, 
BMI 21.15

4 kommenttia:

  1. Mä rakastan sun blogii!! Mä oikeesti himoitsen sun kuulumisii ja tekstejä ja kuvii ja kaikkee! :)) <3
    Ja siis ooks käyttäny lääkkeit sekasin? Mä en oo, mut ajattelin joskus kokeilla...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Apua olin jo ajatellut että tää blogi alkaa olla kuollut kun on tullut vähän ongelmia elämisen kanssa ja muutenkin... Mutta kiva saada positiivista palautetta, ehkä mä saan tän vielä herätettyä henkiin :)
      Lääkkeitä en käytä sekaisin muuten kun vedän ne pillerit mitkä lääkäri on määrännyt, ja satunnaisia yliannostuksia mm. ketipinorilla ja muilla nukahtamiseen vaikuttavilla lääkkeillä on ollut, nykyään paljon harvemmin koska se saa mut syömään enemmän.

      Poista
  2. Mitä luulet että saakko joskus asias hoidettua niin hyvin että sulla on joskus mies, lapset, oma koti? Onnee jatkolle:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivon että asiat sujuu niin.. Tällä hetkellä kuoleman toive on ollut jossain taka-alalla, ja oon alkanut keskittyä enemmän tulevaisuuteen. Vauvakuume on kamala, mutten sellaista todellakaan väsää vielä, hoidan ensin itseni kuntoon jos se edes on mahdollista. Eräs mies olisi jo kiikarissa, ja saa nyt nähdä tuleeko tästä mitään... Oman kämpän hankkiminen on työn alla, ja sinne olisi kamala tarve päästä mahdollisimman pian koska asiat on menyt hiukan päin helvettiä enkä enää osaa sanoa missä mun oikea "koti" on... Mutta olisi hienoa pystyä yhdistämään nuo kaikki kolme asiaa.. :)

      Poista