lauantai 19. tammikuuta 2013

My past is a reflection of me.

Eilisen tekstin kirjoitin niin kiireessä etten ehtinyt oikein kertoa mitään itsestäni, joten korjaan asian tekemällä sen nyt.

Olen 16-vuotias tyttö joka elää hiukan omalaatuista elämäänsä omalla tavallaan ja omilla ehdoillaan. En kestä vanhempieni jatkuvaa kontrollia, joten luon itselleni omat säännöt ja pyrin rikkomaan vanhempieni epärealistiset odotukset ja vaatimukset minuun kohdistuen. Kontrolloin itse itseäni itsetuhoisuudella sekä syömisellä, joskus lääkkeillä, alkoholilla jne. Aloitin psykologi käynnit noin kolme vuotta sitten, ja siitä lähtien olen syönyt lääkkeitä (seronil, melatoniini), elokuussa 2011 jouduin osastolle itsetuhoisuuden takia, olin siellä lähes neljä kuukautta ja sinä aikana aloitin uuden lääkkeen, ketipinorin. Tämän hetkinen annostus on seronil 20mg, melatoniini 3mg ja ketipinor 100mg. Ilmeisesti lääkitystä ollaan nostamassa lähiaikoina, koska se ei tunnu vaikuttavan mitenkään.

Ainoa ongelmani olen minä itse, mutten jaksa "parantua". Olen liian riippuvainen itsetuhoisuudesta ja itseni kontrolloimisesta. Otan yliannostuksia millä tahansa lääkkeillä mitä saan käsiini, hajotan kroppaani veitsellä, neulalla, tupakantumpeilla jne, juon itseni humalaan aina kun mahdollista, ja joskus paastoan monta päivää kunnes en enää pysy tajuissani.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti