torstai 24. tammikuuta 2013

I just need to get away for a while

Olen koulussa meikittä, hiukset likaiset ja ranteet verillä. Eilinen oli kamala. Kaiken piti mennä hyvin, kunnes eräs nimeltä mainitsematon henkilö päätti sotkeutua parisuhteeseeni. Taas. Toinen ero kolmen kuukauden seurustelusuhteessa, mutta kai tää tästä. Ehkä. En tiedä vielä mitä teen. Paino sentään oli tippunut eilisestä. Luojan kiitos.

 Siinä kuvaa painoindeksikäyrästä. Painon saatan kertoa blogissa sitten kun se on mielestäni tarpeeksi pieni. Eli en ehkä ikinä. Mutta sen näkee sitten.

Tänään jaksoin raahautua lukioon koska äidillä on iltavuoro. En jaksa kuunnella sitä valitusta siitä kuinka olen huono, enkä tee mitään oikein. Eilen se ei edes kysynyt mitään kun haki mut maailmalta ja tulin autoon itkien. Pääsin kotiin ja menin lattialle lojumaan peittojen alle. Se oli jo toinen yö lattialla. En jaksa tyhjentää sängystä kaikkea rojua joten nukun suosiolla lattialla. Sitäpaitsi  kun nukun lattialla olen lähempänä cd-soitintani ja voin kuunnella musiikkia häiritsemättä muita.

Tänään äiti soitti minulle kouluun ja kertoi kuinka olen uuvuttanut hänetkin. Kuinka huono ja itsekäs olen. Anteeksi äiti. En minä tahallani.  En minä tahallani jättänyt veristä paitaa ja mattoveistä löydettäväksesi. En tahallani ole näin väsynyt kaikkeen. En minä tahallani itkenyt sinut nähtesi. Vaikka eihän se sinua kiinnosta. Mihin katosi se kiiltokuva perhe jonka osa olin joskus? Silloin kun kaikki oli hyvin. Kun isä ei juonut ja uhkaillut ja äiti jaksoi meitä lapsia. Kun minä en ollut näin sairas.
  

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti