sunnuntai 27. tammikuuta 2013

This is what you call madness.

Tänään oli oikein hyvä päivä. Paino oli tippunut taas aika paljon ja tyttöstävä tuli käymään aamulla ja kaikki meni oikein hyvin. Sain poltettua parit tupakatkin rauhassa eikä edes ahdistanut.......mutta silti viilsin. Oikeaan käteen ehkä viitisenkymmentä pientä jälkeä, vasempaan vähän vähemmän. Nyt kumpikin käsi on kuin tulessa kun kuivuneesta verestä karheat hupparin hihat raapivat niitä.
Mä en enää osaa tehdä tarpeeksi syviä haavoja, en vain pysty siihen.

Huomenna on kontrollipsyka jonne äitikin tulee. En aio puhua viiltelyistä tai lääkkeiden piilottelusta. Pelkään että äiti ottaa puheeksi entisen blogini. Kirjoitin sinne kaiken syömättömyydestäni, alkoholi- sekä lääkeleikeistäni ym. Ja äiti löysi vahingossa ne tekstit eikä ole puhunut niistä mitään..

Taaskin sekava teksti. Anteeksi

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti