And now that feeling is back.

Viime yön jäljiltä mua sattuu aivan kaikkialle. Pää on kipeä unettomuudesta, koko vasen käsi kipuilee koko ajan, selkä ja niska on jumissa ja mieli maassa. En pysty kävelemään suoraan ja ripeästi kuten muut vaan horjun koulun seiniin nojaillen ja täristen. On tässä hyvätkin puolensa. Mulla ei ole nälkä. Tai onhan mulla nälkä mutta ei tee mieti syödä. Oikeastaan en edes jaksaisi syödä. Hyvä kun jaksan kirjoittaa tätä tekstiä nyt hajoamatta miljooniksi palasiksi. Kohta mä kai epäonnistun tämän kirjoittamisessa, and finally drop dead. Hmm, fuck logic ja niiiin. Väsyttää vituttaa ahdistaa masentaa ja silti mikään ei tunnu miltään. Paitsi tuo helvetin ranne joka särkee koko ajan.

Tänään painoindeksi on 21.15 ja tämä on viimeinen päivä vähään aikaan kun vaaka tappaa mua numeroillaan. Sen sijaan annan peilin hajottaa ja raiskata mieleni.