Tyttöystävällä on ongelmia, joten en sano hänelle mitään tämän päivän viiltelyistä ja ahdistuksesta joka johtui järkyttävästä määrästä ruokaa. Tosin olen naiivi ja uskon ahmimisen johtuvan siitä että kahtena viime yönä otin ketipinorit toisin kuin suunnittelin. Tänään en kuitenkaan ottanut yhtäkään pienistä punaisista pillereistä, vaan piilotin kaikki peltirasiaan ja nielin kaksi kolmen milligramman melatoniinia. Kuvittelen että ne auttavat jotenki, ehkä se on vain toiveajattelua.
Ranteet kaipaavat haavoja ja verta, terän repivää kosketusta iholla vaikka vanhatkin haavat vuotavat vielä. Tänään äiti tahtoi keskustella kansanni. Ei mitään vakavaa, se sanoi. tahtoi nähdä kädet ja keskustella voinnistani. Kyseli onko asiat oikeasti niin huonosti että saattaisin tarvita osastohoitoa taas.. Rehellisesti sanottuna....... Mä en tiedä itsekään.
En näyttänyt käsiäni.
Laitoin sinulle haasteen, koska olet mahtava persoona ja haluaisin tietää sinusta enemmän... (Haasteen löydät blogistani)
VastaaPoistaToivoisin, että tekisit sen. Voimia~