BMI 19.05

kahvi x5

tee x4

pulla

omena

Tää helvetin ahdistus ei vaan katoo minnekään. Koitan päästä eroon tästä sillä että syön vähän enemmän mutta syöminen laukaisee mussa tarpeen syödä lisää. Siksi on vaikeaa saada itseäni syömään edes perus määrän ruokaa kun se ei ikinä jää siihen normiin. Se on aina kaikki tai ei mitään. Silti valitan lakkaamatta että mulla on nälkä ja haluaisin syödä kilokaupalla suklaata, ranskalaisia, hesemättöä, pitsaa, pullaa, karkkia, jäätelöä... Hyi, täytyy lopettaa ruuan ajatteleminen sillä siitä iskee taas älytön himo ruokaan.

Mä olen säälittävä huomiohuora. Teen tämän osittain siksi että haluan kontrolloida itseäni, mutta osittain siksi että se olisi jotain näkyvää, jotakin konkreettista siitä että mulla on helvetin paha olo ja mä tarvitsen apua. Mä en osaa puhumalla purkaa tunteitani, vaikka tahtoisin muiden tietävän miltä musta tuntuu. Joten kai mä teen sen tällä tavalla. Ja toisaalta taas nautin siitä kun joku huomauttaa ihailun pelon ja säälin sekaisin tuntein kuinka paljon olen laihtunut. Tosin löytyyhän musta se masokistinenkin puoli. Rakastan sitä tunnetta kun meinaan kaatua tajuttomana syömättömyyden takia. 

Nyt pidän suuni kiinni ja menen rääkkäämään vatsalihaksiani. 

I don't lalalalalalike you.

Nykyisen laskukaavan mukaan bmi:ni on tänään 20.18, mutta uuden kaavan mukaan se on 19.8. Pelataan kuitenkin varman päälle ja mennään vanhan laskutavan mukaan, eli 600g vielä pois niin bmi on alle 20. Tulin siihen tulokseen että pudotan vielä 5 ja puoli kiloa. Silloin olisin alipainoinen ja sehän sopii mulle.

Tää päivä on mennyt ihan ok ruuilla. Aamulla teetä, koulussa light limsa (myslipatukkani lähes pakkosyötin kaverille. Oli kuulemma pahaa) sekä kotona peruna, vähän kalaa, tomaattia ja lasillinen maitoa. Hyi, maitoa. Se on helvetin pahaa mutta äiti pakotti juomaan. Kuitenkin ajattelee että saan edes ne 120 lisäkaloria mitkä suuresta lasillisesta tulee. Luulen että äiti muutenkin tarkkailee syömisiäni liikaa ja yrittää vaikuttaa siihen. Vähän aikaa sitten tajusin että luulin juovani vähäkalorista mehukeittoa jota meille yleensä ostetaan, mutta joku olikin tuonut kotiin keittoa joka ei ollut vähäkalorista. En myöskään anna äidin keittää mulle teetä koska kuitenkin käyttää sokeria makeutusaineen sijasta. Tai sitten olen vain vainoharhainen.

Päässä heittää välillä hieman, mutta pidän siitä tunteesta.

I'm too fat to be loved.

Minä: "Hei S, olenko mä sun mielestä laihtunut?"

S: "Nojoo ehkä vähän.."

Jep, kuusi kiloa lähtenyt 1 1/2 kuukaudessa ja mä olen laihtunut vähän. Nojoo mikäs siinä, tavoitehan on tuolla jossain paaaaaaljon alempana. Jos tarkkoja ollaan, niin tämän päivän vaa'an lukeman mukaan tavoite on 13.5 kilon päässä. Silloin bmi olisi vähän reilu 16. Ja se on ihan okei. Tänään bmi on 20.5, eilen se oli 20.37. 400g eiliseltä lisää painoa, mutta viikonloppuna aion saada kilon pois.

Painon pudotuksen suhteen tää päivä kusahti vähäsen, ottaen huomioon että join puoli pulloa mansikkalikööriä, kolme lonkeroa ja äsken söin omenan ja kaksi lautasellista ruokaa. Hyi. Sokeria läskiä sokeria läskiä hiilihydraatteja hyihyihyi. Loppu päivä paastolla (tai korkeintaan >10 kcal mehukeittoo), ja huomenna mieli kiittää kun vaaka näyttää taas pienempää lukua.

Tänään ryypätessä tajusin että L on helvetin hyvä suutelemaan, mutta olen ehkä taas hieman ihastunut S:ään. Ainiin, erosin tyttöystävästäni pari päivää sitten. Sanotaan vaikka niin että tämän päiväinen oli vain laastarisuhde. Tai no, kännipano. Anteeksi kuulostan kamalalta ämmältä, mutta tänään en jaksa välittää asioista. En välitä edes siitä että olin kännissä koulussa, vietin about tunnin invavessassa ja puoltoista tuntia muijien vessassa kaverin kanssa, heitin muka läpällä S:älle huono tasoista juttua esim. mennäänkö naimaan, istuin bussissa puolitutun vieressä ja selitin kaikkea turhaa ja tulin kännissä kotiin. Hmmmm, tuosta listasta unohtui vielä se että mun kaula rinnat on fritsuja täynnä. Kiitos L.. Ja ainiin, viilsin äsken. Hupsista saatana. No, mitäs pienistä.

Kotona ei voi enää edes olla kun mitään en saa tehdä. Ainoa miten voin kontrolloida itseäni on syöminen (tai no, syömättömyys) sekä viiltäminen. Mutta kyllä mä keinot keksin jos haluan tehdä jotain typerää. Tänäänkin lähdin normaalisti kouluun, laitoin opettajalle viestiä että mulla on psyka ja ryyppäsin loppu "koulupäivän". asdfghjklöäasdfghjklöäasdfghjklöäasdfghjklö saatana että olen sekaisin.

Ps. Tämän viikon aikana olen kuullut viideltä ihimiseltä että olen kuuma/seksikäs/hyvännäköinen jne. Mikä teitä ihmisiä vaivaa? Itse voisin oksentaa aina kun katson peiliin..

And now that feeling is back.

Viime yön jäljiltä mua sattuu aivan kaikkialle. Pää on kipeä unettomuudesta, koko vasen käsi kipuilee koko ajan, selkä ja niska on jumissa ja mieli maassa. En pysty kävelemään suoraan ja ripeästi kuten muut vaan horjun koulun seiniin nojaillen ja täristen. On tässä hyvätkin puolensa. Mulla ei ole nälkä. Tai onhan mulla nälkä mutta ei tee mieti syödä. Oikeastaan en edes jaksaisi syödä. Hyvä kun jaksan kirjoittaa tätä tekstiä nyt hajoamatta miljooniksi palasiksi. Kohta mä kai epäonnistun tämän kirjoittamisessa, and finally drop dead. Hmm, fuck logic ja niiiin. Väsyttää vituttaa ahdistaa masentaa ja silti mikään ei tunnu miltään. Paitsi tuo helvetin ranne joka särkee koko ajan.

Tänään painoindeksi on 21.15 ja tämä on viimeinen päivä vähään aikaan kun vaaka tappaa mua numeroillaan. Sen sijaan annan peilin hajottaa ja raiskata mieleni.

I just need to get away for a while

Olen koulussa meikittä, hiukset likaiset ja ranteet verillä. Eilinen oli kamala. Kaiken piti mennä hyvin, kunnes eräs nimeltä mainitsematon henkilö päätti sotkeutua parisuhteeseeni. Taas. Toinen ero kolmen kuukauden seurustelusuhteessa, mutta kai tää tästä. Ehkä. En tiedä vielä mitä teen. Paino sentään oli tippunut eilisestä. Luojan kiitos.

 Siinä kuvaa painoindeksikäyrästä. Painon saatan kertoa blogissa sitten kun se on mielestäni tarpeeksi pieni. Eli en ehkä ikinä. Mutta sen näkee sitten.

Tänään jaksoin raahautua lukioon koska äidillä on iltavuoro. En jaksa kuunnella sitä valitusta siitä kuinka olen huono, enkä tee mitään oikein. Eilen se ei edes kysynyt mitään kun haki mut maailmalta ja tulin autoon itkien. Pääsin kotiin ja menin lattialle lojumaan peittojen alle. Se oli jo toinen yö lattialla. En jaksa tyhjentää sängystä kaikkea rojua joten nukun suosiolla lattialla. Sitäpaitsi  kun nukun lattialla olen lähempänä cd-soitintani ja voin kuunnella musiikkia häiritsemättä muita.

Tänään äiti soitti minulle kouluun ja kertoi kuinka olen uuvuttanut hänetkin. Kuinka huono ja itsekäs olen. Anteeksi äiti. En minä tahallani.  En minä tahallani jättänyt veristä paitaa ja mattoveistä löydettäväksesi. En tahallani ole näin väsynyt kaikkeen. En minä tahallani itkenyt sinut nähtesi. Vaikka eihän se sinua kiinnosta. Mihin katosi se kiiltokuva perhe jonka osa olin joskus? Silloin kun kaikki oli hyvin. Kun isä ei juonut ja uhkaillut ja äiti jaksoi meitä lapsia. Kun minä en ollut näin sairas.