Angstangst

Huomenna tulee viikko täyteen viiltelemättä. Lähinnä syistä että olen joko ollut liian sekaisin toimiakseni normaalisti tai liian passiivinen ja masentunut. No, olipa syy mikä tahansa se on kai hyvä asia. Tänään kyllä teki mieli kaivaa terä jostain, mutta mahdollisuudet sellaisen löytymiseen olivat äärimmäisen pienet. Äiti oli käynyt koko mun huoneeni läpi kun olin lojunut pari päivää osittain unessa, osittain tajuttomana (ja kuulemma helvetin verisenä) sängyssäni ja vienyt kaiken terävän pois. Nice.

Asiasta eiliseen, joka oli ehkä elämäni sekavin päivä jos lääke- ja kännisekoiluja ei lasketa. En edes muista mistä kaikki lähti, mutta jotenkin onnistuin paskomaan yhden seinän, ja niin tapahtuu hyvin harvoin että suutun ja hajotan paikkoja, muita kuin itseäni siis. Siinä vaiheessa olin kuitenkin niin saatanan vihainen etten ehtinyt edes ajatella mitään kun se seinä jo meni paskaksi. Noin minuutti tapahtuneen jälkeen isä tuli töistä kotiin ja perkele sitä huudon itkun ja uhkailun määrää. Tosin eilinen oli jotenkin poikkeuksellinen, sillä isä jaksoi huutaa vain kymmenen minuuttia ja jätti mut sitten rauhaan. Aina ennen siinä on saattanut mennä tunti tai enemmän. Menin silti vähän paniikkiin isän huudosta ja itkin kolme tuntia putkeen ja ekat puol tuntia tärisin hallitsemattomasti. Mulla ja äidillä oli aika psykalle ja lähdettiin sitten sinne vaikka olinkin hiukan sekaisin. Siellä mä vaan itkin ha tuijotin seinää, mutta sain sen verran sanottua että tahdon uudet lääkkeet ketipinorien tilalle. Ne mä sitten sainkin ja oon oikein tyytyväinen kun ruokahalu selkeesti laski lääkkeiden vaihdon myötä. Viikonlopun ketipinor annostuksen takia oon syönyt koko valveilla olo aikani kuin hevonen, ja vaaka näyttää about viis kiloa enemmän kuin lauantaina... Eli juu, lääkkeiden vaihto todellakin on paikallaan jos tahdon pudottaa sen reilu kymmenen kiloa.

Sitten tähän päivään... Kuulin hyvältä kaverilta että V onkin raskaan sarjan kusipää joka on vaan vailla sitä yhtä asiaa jota lähes kaikki jätkät, eli seksiä. Kiitti mut ei kiitti, mulla on jo tunteita kyseistä ihmistä kohtaan mutta suhtaudun silti vähän skeptisesti siihen nyt kun oon kuullut tuttavan kertomukset. Jätkä tulee kuitenkin käymään meillä huomenna, ja ehkä uskaltaudun puhumaan asioista. Ehkä..

Anteeksi turha teiniangsti "yhyy kukaan ei rakasta mua", mutta nyt on helvetillinen kiire kun porukat päätti että klo 23 lähtee tietokone ja puhelin joka helvetin päivä lomalla. Jes..