perkele

Eilen kirjoitin tekstinpätkän koulussa jota en ehtinyt julkaista, joten laitan sen tähän alkuun.

Leikin "hypärillä" V:n veitsellä ja hajotin housujani. Hiukan alkoi tehdä mieli paskoa ranteet ja reidet ja kyljet ja aaaaaah, ajattelen vaan miltä tuntuisi saada todella syvä viilto käteen. Kaikki on periaatteessa hyvin (jos ei oteta huomioon että painan kolme kiloa enemmän kuin viikko sitten ja tekisi mieli tappaa joku, itseni esimerkiksi), en ole viiltänyt kohta kolmeen viikkoon, en väärinkäytä lääkkeitä, en juo, ihmissuhteet on ihan ok kai, käyn psykalla ja oikeasti puhun siellä..... Silti tekisi mieli viiltää, hypätä kalliolta, vetää pillereitä, ryypätä vitusti. Tehdä jotain repäisevää. Haluan tuntea jotain. Haluan tuntea olevani rakastettu, ihailtu.. Olisi okei tuntea olevansa edes okei. En todellakaan ymmärrä miten V jaksaa mua. Mä en itsekään jaksa itseäni.

Tänään olen lintsannut kolme tuntia neljästä, pitänyt päälläni V:n takkia joka tuoksuu tupakalta ja V:ltä, saanut pusuja V:ltä ja I:ltä (I on jonkin sortin "paras kaveri". Lainausmerkit koska en tiedä mitä minä olen hänelle), riehunut koulun tiloissa, ollut yleisesti täysin sekaisin ja polttanut vitusti liikaa röökiä.

Haluaisin seota kunnolla, lakata välittämästä mitä muuta ajattelevat.

Eilinen meni vähän... sekavissa merkeissä. Tulin koulusta kotiin ja siellä alkoi sota isän kanssa aiheesta lintsaus. Isä ilmoitti tyynen rauhallisesti että jos lintsaan vielä kerrankin se vetää mua kunnolla turpaan. Ja mä tiedän että se oli tosissaan. Äitikin tuli sanomaan myöhemmin että mun ei kannata enää lintsata koska isä tarkoitti mitä sanoi eikä hän voi mitenkään estää isää hakkaamasta mua. Multa vietiin puhelin ja tietokone ja ahdistuneena nukahdin viiden aikaan iltapäivällä. Heräsin puoli yhdeksältä, söin vitusti liikaa ja menin nukkumaan kymmeneltä. Tänään nousin ylös sängystä kahdeksan aikaan ja tekisi mieli hypätä joltain kalliolta. Harmi ettei täällä ole mitään kalliota. Koulun katto olisi toinen vaihtoehto, mutta todennäköisesti en kuolisi niin pienestä pudotuksesta. Halvaantuisin vain. Kiva juttu. 

Tänään paino oli 3.3 kiloa liikaa nykyisestä painotavoitteestani, mutta 2.7 kiloa vähemmän kuin viimeinen. Tosin jos pudottaisin nyt vielä kuusi kiloa, olisin lievässä alipainossa bmi:n mukaan. Ja sehän sopisi mulle. Toisaalta taas voisin pudottaa 15 kiloa, ja olla merkittävässä alipainossa. Ajattelen nykyään liikaa painoani, käyn liian usein vaa'alla, tuijotan liikaa peilikuvaani ja ruokatottumukseni ovat päin helvettiä. Psykani on sitä mieltä että minulla on syömishäiriö. Haistakoot se ämmä vitut, ei mulla mitään häiriötä ole. Tai no, olenhan mä vähäsen häiriintynyt mutta syömishäiriötä en myönnä omaavani. Olen taas sekaisin, saatana.