maanantai 21. tammikuuta 2013

Still I hear you say you want to end your life

Varastin koulun kuvisluokasta mattoveitsen. Edes sillä en saa tarpeeksi syvää jälkeä aikaan. En sellaista kuin ennen. Kummatkin käsivarret on täynnä suuria arpia vuosien varrelta ja nyt en saa tehtyä edes yhtä tarpeeksi syvää jälkeä jotta olisin tyytyväinen itseeni.

Valkoisella paidalla verta ja minä nauran typeryydelleni. Ei, hulluudelleni.


"Ruutuvihkoon se oikeat tunteensa kirjoittaa ja vihon sitten polttaa
Se ottaa yhen paukun vielä vaikkei mieli tee. Niin sen olo muka paranee.
Se tumppaa tupakkansa kämmeneen ettei koskaan unohtaisi miten tää koskee"

Tahdon saada syviä haavoja, tahdon tahdon taahdon. Saatana. Nyt vasenta käsivartta koristaa parisataa pintanaarmua kun ei tuosta veitsestä ole muuhunkaan. Ahdistus.

En siis ole riittävän hyvä edes viiltämään käsivarsiani auki. Kuinka mukavaa.

1 kommentti:

  1. itelläni on niiiin paljon samoja ajatuksia kun sulla, pystyn samaistumaa sun fiiliksiin.
    itsellä on noin. 5 vuoden viiltely tausta, lääkkeitten väärinkäyttöö sun muuta.
    Kirjottelet tosi avoimesti sun tunteista, mikä on siis mun mielestä hyväjuttu ! koska siis mua ainakin helpottaa kun kirjottelen ahdistus, vitutus , masennus oloista blogiin. (:

    VastaaPoista