sunnuntai 30. kesäkuuta 2013

Everything is fine but I wish I was dead

Nyt kävi näin. Huomenna vois koittaa ennen psykaa käydä näyttämässä noita terveyskeskuksessa ettei mee pahempaa kuntoon kun pientä tulehdussa havaittavaissa ainakin noissa palovammoissa. Mitä tästä opimmekaan? Älä tumppaa tupakkaa käteen ja iske saksia puolen sentin syvyyteen siihen palovammaan. Tulehtuu varmasti. Saksilla nirhasin aika pahasti myös vasemman ranteen ja melkein toivon että olisin hajottanut valtimon tai jotain. Olisi kai ihan jees päästä hengestään kun kaikki mitä teen joko aiheuttaa suunnatonta ahdistusta tai sellaisen tyhjyyden tunteen joka varmasti saa toivomaan kuolemaa. Mä en vain onnistu tappamaan itseäni. Junan alle jääminen alkaa oikeasti tuntua ihan hyvältä idealta. Ehkä annan kuitenkin vielä toisen mahdollisuuden ranteiden auki repimiselle, onhan meille ihmisille luotu kaksi kättä jotta saa toisenkin mahdollisuuden aukoa ranteiden valtimot jos ensimmäinen yritys ei onnistu. 





Asiasta miljoonanteen. Menkkoja ei ole kuulunut vähään aikaan. En sitten tiedä johtuuko se siitä että S:n kanssa säätäessä joskus pari kuukautta sitten onnistuttiin kännipäissämme hukkaamaan se kortsu johonkin, vai siitä että lääkemuutokset on saanut mun kropan täysin sekaisin. Toivon jälkimmäistä vaihtoehtoa. Olisi aika karua tajuta olevani raskaana ja itseni tappaessa joutuisin tappamaan myös sen mukulan. Karua. Lasta mä en voi tässä tilanteessa saada, varsinkaan S:n kanssa koska ollaan molemmat täysiä sekopäitä. Mun sekopäisyyden huomaa näistä teksteistä, mutta ei S:kään yhtään sen terveempi ole. Itsemurha yritys, itsetuhoisuus, masennus. Ei meistä ole vanhemmiksi. Perkele, kaikki on taas päin helvettiä. Mietin nyt yön yli että kannattaako mun avautua näistä asioista huomenna psykalla vai pidänkö nämä omana tietonani. Jos avaudun, löydän itseni pakkohoidosta. Ja sitä mä en halua koska en ole valmis parantumaan. Ei tää elämä tästä paremmaksi muutu joten miksi sinnittelisin?

9 kommenttia:

  1. Vaikka emme tunnekaan, toivoisin suuresti että saisit voimaa lopettaa itsesi satuttamisen<3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. thanks for caring ja niin, mutta en mä pääsisi tästä eroon vaikka haluaisinkin

      Poista
    2. Sä voisit päästä, jos saisit apua.

      Poista
  2. Eikä ): älä jooko tapa itseäs, elämällä on niin paljon annettavaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. juu varmasti on. mutta mä en usko että pääsen eroon sairaista ajatuksistani koska jotenkin viihdyn omassa pienessä sairaassa maailmassani enkä kai ees halua parantua. ja näin elämä on suhteellisen paskaa. masokistinen ja sairas mieli mulla, ei voi muuta sanoa. säälittävää kai mutta mua ei kiinnosta.

      Poista
  3. voishan sitä kivaa elämää joskus ihan tylsyyttäänki yrittää kokeilla, jos jaksaa ja viittii? niiku yksinkertasest aatellen. en ota huomioo mitää lääketieteellisii pälätyksii tai mitään loogisuutta, ajtellen masennusta tai muuta, sanon vaan... plääh.. en tiiä. mut joo ehkä sillä nälkiinnyttämisellä on jotain tekemistä menkkojen kans? ja ihan tylsää ja tyhmää jos tapat ittes. toivottavast täs kommentis ei oo mitään loukkaavaa tai väärää, ku en edes tiiä pitäskö mun julkasta tää vai ei tai muuttaa tätä tai joitain, oon turboväsyny ja mun mielentila on tyhjä-välinpitämätön, mut mietin tätä vaan kun kaikki on sillee "eeei älä tapa ittees:((( elämä voi olla ihanaa!:))))))))) voi ei! kyllä kaikki muuttuu hyväks! maailma on great paikka kun vaa uskoo siihe, oot tärkee<3<33<3<333333!!!" ymsyms. ja tajuun kyl totaki, mut ihan tylsää ku kaikki kommentit on tollasii, vaikka tottakin, mä meinasin kirjottaa tollasen, mut se sai mut tuntee itteni vaa voimattomaks... mä en voi sille mitään jos sä haluut tappaa ittes ja elää sairaassa semipaskassa mailmassa elämässä semipaskaa elämää. en voi sille mitää jos oot mielestäs läski. en jaksa lässyttää miten kaikki vois olla hyvin ja et oo lihava, vaik toisaalt jaksaisin ja haluisin, koska... miks? ku et sie kummiskaa usko (sairaalta mieleltäs tai muutenvaa?), ehkä siks et toivon kovast et sul ei ois huono fiilis, ja aattelen sillee pienesti, et no 'antaa mennä, ehkä mun kommentti on se joka muuttaa jonku ihmisen elämän, täs tapaukses sun, ja saa sut vakuttuneeks' ja mul ei oo tota ajattelutapaa kohtaan mitää vastaab. mut miks kaikkien pitäs olla normei, eiks maailmas kuulukki olla erilaisii ihmisii, jotkut on homoi, jotkut goottei, jotkut heteroi, jotkut masentuneit and so on. mut kivointaha se itellee on olla aito onnellinen. voihan jumalauta nyt tätä kommenttiaki. pointti: ?.....anna mahdollisuus kans toisenlaiselle elämälle. vois maistuakki. mun mielestä et ansaitse tollasta kohtelua, vielä iteltäs. ps!!!! en halua _missään_nimessä_ pahentaa sun itsetuhoisuutta/masennusta tai _mitään_ muuta tällä kommentilla!!!ois kiva kun voisit vastata ja keroo mielipitees täst ylisekavasta kirjotusripulista, tarkotukseni _ei_ ole olla missään muodossa loukkaava!!! tuunkoha katuu tät tekstii?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haha, en todellakaan loukkaantunut tästä, päinvastoin, se sai mut vähän hymyilemään (ehkä koska joo, mä ja mun sairas mieli ja jääräpäisyys parantumista kohtaan tai sitten se että tunnistan tekstin sekavuudesta itseni jotenkin). Mutta joo mä ymmärrän sun pointin, ja arvostan rehellisyyttäsi (vaikka se tuleekin vähän sekavasti esille :D. Joo, ehkä se elämä maistuu jollekkin mutta ite oon sitä mieltä että vitut tästä mitään tule, kaikki on jo päin helvettiä. Tottakai asiat voi muuttua sen verran että joskus huomaankin että asiat on oikeesti hyvin. Epäilen kyllä aika vahvasti. Mutta ehkä juuri tuo mun skeptisyys onnea kohtaan on se asia mikä estää mua olemasta onnelinen? Ken tietää.. Joo, sekavaa tekstiä siis tältäkin suunnalta, en edes tiedä oman kommenttini pointtia :D Mutta kiva kun jaoit ajatuksiasi! :)♥

      Poista
  4. Tuttuja ajatuksia itsellenikin...Toivotan paljon voimia sulle!

    VastaaPoista