tiistai 23. heinäkuuta 2013

Mä olen aivan vääränlainen, liian pitkä, liian lihava, liian lyhyet hiukset, näytän liikaa lesbolta, nauran liian äänekkäästi tai olen liian hiljaa, poltan aivan liikaa, juon vitusti, väärinkäytän lääkkeitä, olen itsetuhoinen, en välitä muista, en välitä enää yhtään mistään. Mä vain olen täysin vääränlainen. Mulla on hyvin harvoin ahdistunut olo, enemmmänkin se on aina tunnottomutta ja sitä että olen liian onnellinen enkä siten oma itseni. Mutta nyt tää on ehdottomasti ahdistusta. Pakko päästä pois täältä. Pakko päästä pois tästä kaupungista, mahdollisimman kauas pois. 


S on sekoittanut mun pään ihan täysin. Olen muuttanut mun ulkonäöstäni pois ne piirteet joista se piti eniten, mm. hiustenväri, hiusten pituus, lävistykset, pukeutuminen.. Jopa mun hymy on muuttunut. Mä hymyilen edelleen todella paljon mutta se ei ole vähään aikaan ollut lähelläkään aitoa. Jo ton tekohymyn aikaan saamiseksi tarvitaan valtavia ponnisteluja. 

2 kommenttia:

  1. Samaistuttavia ajatuksia.. voimia pikkuinen~

    VastaaPoista
  2. Joo ymmärrän sun tunteen "teen ite samaa" Toi on koukuttava ja sen jälkee voit itkee uneen ja miettii miks teit nii. Seuraavana aamun ajattelet miks oon ees täs maailmas ja haluut nähä punasta enemmä

    VastaaPoista