lauantai 20. heinäkuuta 2013

Some day I will jump off of this fucking mess. Or roof..

Aika jännä paikka tämä laitos.. Alan kuulemma kiukutella jo parin viikon päästä kun opin talon tavoille ja olemaan oma itseni. Enpä usko, ainoa asia mistä alan valittaa on varmasti se että täällä vahditaan mun syömisiä aivan saatanasti. Tänään oon laitoksessa juonut kahvin ja syönyt puolikkaan leivän (toinen puoli meni salakavalasti hupparin taskuun ja sieltä roskikseen kun ohjaaja meni avaamaan ulko-ovea). Mutta onneksi äiti oli käymässä täällä ja sanoi että kyllä mä syön kunnolla ainakin kotona aina. Siellähän mä en muuta teekkään kuin syö, sekin on yksi syy miksi halusin pois sieltä. Siellä vain lihon. Paino oli torstaina 65.5 kiloa. Järkytys. Olen nyt kuukauden tässä laitoksessa ja sinä aikana pitäisi saada paino alle 60 kilon. Kuulostaa ihan hyvältä suunnitelmalta jos multa kysytään.

Jotenkin hassu olo. Tai no, ei sentään hassu. Se on liian positiivinen sana. Ja tämä tunne ei ole positiivinen. Tekisi mieli käpertyä sängyn viereen lattialle sikiöasentoon ja laittaa silmät kiinni ja unohtaa maailma, mutten voi koska laitoksen työntekijät huomaisivat sen ja varmasti tekisivät jotain. Yksi uhkasi jo soittaa poliisille koska en syö. Ne kuulemma saisivat mut syömään.
Täällä on kuulemma tarkoitus olla kuin kotona. Siis, täähän on jonkinsortin perhekoti. Siksi ajattelin että voisin kulkea täällä t-paita päällä ilman ongelmia. Eikä siitä nyt sen suurempia ongelmia olekaan tullut, sitä vain että yksi ohjaajista ilmoitti mun käsien olevan todella pahan näköiset. Nauroin sille ja vastasin että olisipa se nähnyt ne silloin pahimpina aikoina. Nythän niissä ei ole mitään uusia jälkiä. Olen ollut pari viikkoa viiltämättä, ja yli viikon polttamatta itseäni. Jollain tavalla mun ei tee mieli vahingoittaa itseäni, mutta toisaalta... Se on helvetin suuri osa mua. Mitä mä olen, ellen sitten itsetuhoinen teini? Mielestäni en mitään. Se on ainoa mulle tuttu ja turvallinen asia, enkä haluaisi luopua siitä.

Mulla ei ole täällä ketään tai mitään. Ei edes terää mukana auttamassa vaikeiden aikojen yli. Pelkään että jos kerron ahdistumisestani henkilökunnalle ne roudaa mut osastolle.

2 kommenttia:

  1. Multa on viety huoneesta kaikki terävä (asun ihan kotona) pois jotten voisi viillellä. Mutta onhan mulla miljoonia korviksia, niitä ei kaiketi pidetty mitenkään terävinä. No joo, eihän ne puukkoa voita, mutta pakon edessä olen niilläkin korviksillakin saanut aika pahoja jälkiä...
    Haleja<3

    VastaaPoista
  2. mä oon sun tuken muruu<3 joskus ku vaa nähtäis..

    VastaaPoista