perjantai 16. elokuuta 2013

BMI 19.37

Kuvaa tän hetkisestä tilanteesta:

Syöminen sinänsä ei ahdista, vituttaa vain. Eilen annoin itselleni luvan syödä kunnolla koska olin päässyt alle 60 kilon. Ja sitähän mä olen odottanut viimeiset puoltoista vuotta. Oli siis kai ihan ansaitut hesemätöt ja pitsat ja jäätelöt ja suklaat jne. Tänään paino olikin sitten 60 kiloa mutta ei se haittaa koska syömättömyys on helppoa ja siten saan painon äkkiä alas. Tässäpä on vain yksi ongelma. Kun mä syön, kaikki on helvetin hyvin, mua ei ahdista ja oon onnellinen ja mulla on energiaa tehdä vaikka mitä ja pitää hauskaa. Mutta sitten kun en syö ja laihdun helposti ja nopeasti, mutta yhtä nopeasti kun paino tippuu ja ruuan määrä vähenee, ahdistus kasvaa. Mua ei ole pitkään aikaan oikeastaan ahdistanut, mutta täällä laitoksessa ahdistus on melkein sietämätöntä ja mikä pahinta, päivittäistä. 

Kysymys kuuluu: onko laihuus tän kaiken arvoista? 

Mä tiedän jo vastauksen. Ei todellakaan. Tää ahdistus on sietämätöntä mutta mä haluan olla laiha, eikä mua yleensä edes oikein huvittaisikaan syödä. En haluaisi tehdä mitään. Nytkin tahdon vain käpertyä peiton alle ja itkeä mutta en tahdo kenenkään huomaavan. 

Paska juttu tässä on se että vaikka tiedän etten hyödy tästä paskasta mitään muuta kuin se että jee olen laiha jippikaivitunjee, en mä osaa lopettaa. Enkä mä halua. En kestä ahdistusta, mutta sitten kun se katoaa hetkeksi haluankin sen takaisin. 

2 kommenttia:

  1. oon lukenu sun blogin yhdessä illassa läpi, jäin jotenki ihmeellisesti koukkuun sun blogiin :D

    VastaaPoista