When I look into your eyes it's like falling in love all over again. And I hate that.

Ei se mitään

Varmaan haluaisit

tuntea jotakin

Pystyä

kuulemaan hiljaisuuden

pääsi sisällä

Katsoa ylöspäin

ja tietää

ettei kukaan

tule sinua 

sieltä väkisin noutamaan

Ettei kukaan

sinua halua tappaa

sen sinä teet

ihan itse

Että kaikki

valintasi

ovat omiasi

ja täydellisiä

Eikä elämä

välttämättä mene

hienosti tai

ehkei se mene lainkaan

Mutta senhän

sinä olet jo oppinut

Luen ystäväni kirjoittamia runoja ja tahdon itkeä. Miksei elämä ikinä mene niinkuin sen olen halunnut menevän?

"Ollaan ystäviä"

-S

En todellakaan uskonut että noi sanat sattuisi näin helvetin paljon. Mun ja S:n jutusta on jo monta kuukautta, ei tän kuulu sattua näin paljoa enää. Ihankuin mun keuhkoja ja sydäntä kuristettaisiin niin etten saa henkeä ja kuolen hiljaa kärsien tähän kaikkeen. Puhuin S:n kanssa tänään. Se on kuin hidas itsemurha, sillä tiedän että jokainen sana mitä kuulen, jopa ne hyvät asiat, satuttavat helvetisti. Sillä vaikka kuulisin taas kuinka hän mua ikävöi tiedän ettei tästä tule mitään. Seurusteleminen on kummankin osalta liian kahlitsevaa ja kaikki menee päin helvettiä. Seurustellessa alkaa ahdistaa ja silloin parisuhde on pilalla. Vastakohdat täydentävät toisiaan, siksi me emme kai sovi yhteen. Olemme aivan liian samanlaisia. Itsetuhoisia, masentuneita, sekopäitä. Tahdon itkeä mutta kyyneleet eivät vieri poskille kuten yleensä näissä tilanteissa. Tuijotan näyttöä tunnottomana.

Joku itkee viereisessä huoneessa, enkä voi tehdä mitään helpottaakseni hänen oloaan. Miten voisinkaan, en saa edes itseäni tuntemaan iloa tai helpotusta, miten tekisin sen toiselle?