tiistai 19. maaliskuuta 2013

'Cause you don't know what it's like to wake up in the middle of the night scaring the thought of kissing razors

Puoli kolmelta mun pitäisi olla psykologin vastaanotolla. Hiukan pelottaa mennä sinne koska äiti ja isä on keskustelleet siellä siihen mennessä jo puoli tuntia musta. Pelkään että isälle kerrotaan viiltelyistä ja yliannostuksesta. That's not good thing, koska isän mielestä olisin liian sairas olemaan kotona ja hän pakottaisi osastolle. Ihmissuhteeni ei kestäisi osastojaksoa nyt, sillä ne ovat muutenkin aika huteralla pohjalla. En oikein tiedä mikä tää mun ja V:n juttu on koska ei oikeastaan enää puhuta tarpeeksi. Eilen avauduin vähän ahdistuksestani ja nyt hävettää kun valitin kaikesta turhasta.

Eilen en ottanut seronileja tai iltalääkkeitä ja nyt väsyttää saatanasti, mutta ei sentään tee mieli syödä ja se on hyvä asia. Jos mulla olis vitusti lääkkeitä ja juotavaa vetäisin kaiken alas kerralla ja odottaisin sitä hyvää oloa joka yliannostuksesta seuraa. Se henkinen tunnottomuus ja fyysinen väsymys. Se tunne kun ei tunne oikein mitään ja kaikki on hetken aikaa aivan päin helvettiä mutta silti hyvin. Pidän siitä tunteesta.

Veriset ranteet olisivat oikein muka lisä tähän päivään.


3 kommenttia:

  1. Ei, ei, älä viiltele :< se ei auta yhtään, vaan pahentaa vielä asioita. Mä lopetin viiltelyn tän vuoden alussa ja mul on menny paljon paremmin, oon saanu tuon laihdutuksenkin kunnolla käyntiin.

    VastaaPoista
  2. Miten siellä psykologilla meni? :)

    VastaaPoista
  3. Sinua olisi odottamassa haaste blogissani!:)

    http://syyjatkaahuomiseen.blogspot.fi/2013/03/haaste.html

    VastaaPoista