perjantai 22. helmikuuta 2013

I want to die but live forever

1675mg ketipinoreita sekä terä. Verisiä hihoja, lakanoita ja raiskattua mieltä. Niistä on minun perjantaini tehty.


En ota (ainakaan vielä ole ottanut) noita ketipinoreita, koska en tiedä mitä tapahtuu. Hyvällä onnella henki lähtisi niillä. En ole varma haluanko kokeilla. Toisaalta kyllä, toisaalta en.

V, uusin säätö kuulemma välittää oikeasti. Sain vähän aikaa sitten viestin jossa luki i love you. Hämmennyin viestistä. Miten helvetissä kukaan voisi rakastaa minua? Olen kuulemma vainoharhainen kun en usko että tästä voisi tulla jotain. Olen varma että V:lle tämä on vain jotain sairasta pilaa. Sairasta leikkiä sairaan tytön kanssa. Tosin miksi se väittäisi välittävänsä jos ei oikeasti välitä? Olen varma, että jos tämä onkin totta ja V oikeasti välittää, se tajuaa millainen ihminen oikeasti olen ja juoksee pakoon niin lujaa kuin pääsee. Ei se jaksaisi mua.


Päivän saldo on 39 viiltoa käsivarsissa, liian monta tupakkaa, paljon kävelyä, kolme lintsattua oppituntia, 2000 kaloria (siinä on 2000kcal liikaa....), 30mg seronilia sekä 0mg ketipinoria. Nyt nukkumaan.

2 kommenttia:

  1. En nyt osaa muuta sanoa kun että voimia sulle.. :< <3

    VastaaPoista
  2. En tunne sua mutta mitä ny oon sun blogia lukenu niin sulla taitaa olla tosi vaikeeta, pärjäile !! :( <3

    VastaaPoista