Higher heels and lipstick napkins, dying is your latest fashion

Huono paha ruma sairas sairas sairas SAIRAS paskiainen. Ruma ruma ruma, paha. Hyi, peilikuva ällöttää taas aivan liikaa ja silti mä syön KOKO AJAN. Vihaan kotona olemista, vihaan! "Kotona", voi vittu ei tää oo ollut mun koti enää moneen vuoteen. Pelkästään talo jossa oon asunut viimeiset 15 vuotta. Missä mun koti sitten on? No ei ainakaan tuossa laitoksessa, eikä lapsuudenkodissa. Ei siis oikein missään. En osaa ajatella, kaikki on jotenkin hullusti, jäädyn tänne ja kuolen hypotermiaan.

Kaksi viikkoa. Sen ajan esitän kunnollista lasta ja sitten mä pääsen lukiobileisiin vetämään pään niin täyteen viinaa etten muista enää edes omaa nimeäni. Eipä haittaa yhtään, se on vain helvetin hyvä asia. En edes tahdo muistaa mitään. Nyt ainoa asia mitä tahdon on unohtaminen. Haluan unohtaa kaiken, silti yksi ihminen ei katoa minnekään mun mielestäni. S. Jumalauta mihin sotkuun sain itseni. Jo puoli vuotta näitä ongelmia saman ihmisen takia. En vaan vittu osaa unohtaa, vaikka kuinka yritän.

Kahden viikon päästä mulla on kolme tuntia aikaa unohtaa ja silloin ei ole mitään väliä miten mä käyttäydyn. Jos jonkun toisen kanssa paneminen saa mut unohtamaan S:n niin sitten mä teen niin. Aivan helvetin sama kaikki huoran maineet sun muut, eipä paljoa kiinnosta enää. Ei tää elämä voi mennä enää tän huonommaks.

Ja ainiin, miten mun elämäni voi olla niin mielenkiintoista että jo sata ihmistä seuraa tätä blogia? Ei käy järkeen, en usko tätä.

I wanna be somebody else

Mä olen liian väsynyt. Ihan kaikkeen. En jaksa pitää yllä ihmissuhteita. En jaksa liikkua muuten kuin pakon edessä. En halua olla laitoksessa, en halua olla kotona, en halua olla koulussa, kavereilla, kaupungilla.. En halua olla missään, koska en jaksa nähdä vaivaa minkään eteen. Kaikki on turhaa.

Tänään kuulin etten ole enää tervetullut paikkaan jota kutsuin kodiksi monen vuoden ajan. Nyt se on vain talo jossa asuu kusipää, väsynyt nainen joka välittää liikaa ja pieni tyttö joka oppii mun takia pilaamaan elämänsä. Toivon tosin että tuo pikkuinen ei ole yhtä typerä kuin minä.

Mä haluan vaan nukkua. Joka helvetin päivä mä mietin miksi mä edelleen jatkan tätä paskaa, pitkitän väistämätöntä. Kaikki me kuollaan kuitenkin joskus, miksei jo nyt jos elämä on tällaista? En ole jaksanut edes viiltää sillä olen mielummin täysin tunnoon kuin käytän energiaani jälkien piilotteluun.

I need to destroy myself in order to stay alive

"Sulla on ihan tarpeeks ongelmia ilman sitäkin että alat leikkii sun syömisellä"

Tän lauseen jälkeen mulle alettiin listata perus faktoja jotka oon kuullut miljoonaan kertaan. Että paino ei putoa enää tietyn pisteen jälkeen jne, joojoo tuttu juttu oon kuullut saman jo. Hiukan häiritsee tuo "alat leikkiä", enhän mä ole leikkinyt tällä nyt kun vasta viisi vuotta. Mutta kai tää alkaa nyt olla vähän erilaista. Mutta hei mähän en oksentele enää, kaikki on okei.

Viimeiset kaksi viikkoa on ollut aivan loistavia. Mulla on ollut kaikki hyvin syömisiä lukuunottamatta, mutta nyt asiat alkaa mennä taas huonommin. Okei joo huomaan selkeän yhteyden syömättömyyden vaikutuksella mielialaan mutta mä olen mielummin pieni ja hiukan onnettomampi kuin suuri ja semi onnellinen.

Myönnän että kuvat joita löytyy mun we<3it kansioista on ehkä lievästi sanottuna sairaita, mutten mä haluaisi näyttää ihan samalta kuin kuvissa olevat tytöt. Vähän pienempi mun silti täytyy olla. En vittu vaan voi uskoa, että yksi väärä tekstiviesti kaverille ja siitä nousee tällainen haloo. Aamulla meinasi lähteä taju tupakilla ja infosin parasta ystävää asiasta. Sen jälkeen kolme eri ihmistä on kysynyt olenko syönyt tänään. No vittu en ole, ei oo iso juttu. Kuitenkin täytyy syödä tänään hiukan kun pääsen kotiin joten miksi käyttäisin sen kalorimäärän turhuuteen kun pärjään hyvin ilman ruokaakin.

Helvetti. En muistanutkaan että jo parin päivän syömättömyydellä keho reagoi ravinnon puutteeseen näin vahvasti. Mulla on koko ajan kylmä ja tärisen välillä, enkä oikein jaksa edes hymyillä. Mutta kyllä tämä on sen arvoista. Kolme kiloa vielä, sitten lopetan. En usko selviäväni tämän päivän liikuntatunnista.

Päivän saldo tähän mennessä: 1l pepsi maxia ja vähän kahvia.

Oh I just realized, I hate myself

Tuijotan taas vanhoja kuvia ja huomaan kuinka paljon olen laihtunut. Silti en ole vieläkään tyytyväinen, ehkä kun pääsen 55 kiloon.

18.9.2012 paino about 74kg, 9.3.2013 paino 61.4kg

15.3.2013 paino 63.8kg

Onhan jalat kaventunut puolessa vuodessa vaikka kuinka paljon, mutta vielä on matkaa koska vaikka jalat kuvissa näyttääkin ihan ok kokoisilta, eivät ne luonnossa todellakaan sitä ole. Peilin mukaan kymmenen kilon päästä jalat olisi ehkä sopivan pienet. Pakko saada nää uudetkin lääkkeet vaihtoon. Näillä on samat vaikutukset kuin ketipinoreilla, eli koskaan ei ole nälkä mutta koko ajan on pakko lappaa ruokaa suuhun enkä kestä jos lihon tästä enää yhtään. Tahdon olla pieni, pienempi, pienin. Mutta vittu ei, tässä mä lapan paahtoleipää naamaan. Ihankuin se aamuinen paahtoleipä, hedelmäsalaatti, kaakao mässäily ei riittäisi. Puhumattakaan äskeisestä nuudeli, piltti, mehu syömisestä. Uskoisin että saan tuhottua koko puoli kiloisen paahtoleipäpussin tässä tunnin sisällä ja lähetin siskon kauppaan hakemaan suklaata koska tekee mieli. Heittäisin päivän tulevaksi kaloriarvioksi noin 3-4000 kaloria. Ja huomenna vaa'an luvut taas saa mut kuolemaan henkisesti. Ehkä fyysisestikin jos viimeinkin löydän jostain munaa tappaa itseni.

Tänään meni kolmen viikon viiltelytauko paskaksi koska kaverit. Kiitos sekopäät jotka halusitte taas rikkoa mua, oli oikeestaan aika mielenkiintoista, vaikka jäljet jäikin tällä kertaa aika pieniksi. Sad story. Ehkäpä saan kuvia aiheesta itselleni kohta ja laitan ne blogiin. Sitä odotellessa jatkan mässäilyä ja itseni vihaamista.

Yliannostus kuulostaisi hyvältä nyt. Saisinkohan mitenkään tiirikoitua lääkekaappia auki..