Ei auta ruoka nälkään eikä väsymys taltu levossa

Kerroin sille jätkälle jota pidin niiiiin täydellisenä, että mulla oli ollut huono yö ja olin viiltänyt ja että asiat alkaa mennä taas huonosti. Vastaus oli pettymyksen, huolen ja vihan sekainen. Lopulta tultiin tulokseen että tästä ei tuu mitään koska mä olen liian itsetuhoinen, eikä se halua joka hetki miettiä olenko jossain vetämässä ranteita auki ja tuleeko sille sellainen puhelu jossa kerron että sain juuri valtimon paskaksi ja varmaan kuolen kohta. Ymmärrän pointin kyllä, mutta silti menin paskaksi asiasta. Se vielä sanoi että "tästä olisi joskus voinut tulla jotain oikeesti vakavaa", kiva hei, kiitos tiedosta nyt kun toivotetaan toisillemme hyvää loppuelämää tekohymyjen kanssa. Lähdin keskustelun jälkeen kavereille ja pistettiin simpsonit pyörimään ja mä sain juoda viinapullon pohjat joista sain aikaan mukavan humalan. Avauduin ja itkin mutta lopulta jo nauroin kaikelle ja meillä oli oikeastaan hauska ilta, loppujen lopuksi. Heikkona hetkenä annoin periksi ja söin vähän, vaikken koko päivänä ollut syönyt mitään. Kävin oksentamassa syömäni ruuat, loppu hyvin kaikki hyvin, eikö? Laitokseen palatessa yövuorolainen näki heti että kaikki ei ole okei ja tuli hetken päästä oven taakse alkometrin kanssa. Sehän näytti vielä nätisti 0.37. Kyseinen ohjaaja on mun mielestä täällä paras, ja sille on helppo avautua jne, vaikken yleensä osaa puhua miespuolisille mistään. Tän kanssa kuitenkin juttelin tunnin ajan ja osasin jopa kuvailla sitä tunnetta mikä viiltämisestä seuraa. Avauduin lähes kaikesta. Huom, lähes. Meinasin puhua syömisestäkin mutten tahdo muiden puuttuvan asiaan, joten pidin pääni kiinni. Tänään on ollut hyvä päivä, salaatti, light juomat sekä kahvi ja tee on ainoat mitä olen suuhuni pistänyt tänään. Kylkiluut näkyy peilistä mukavasti. Vittu tästä tuli kamalan huonosti kirjoitettu teksti mutta ei ole aikaa parempaan, anteeksi siitä.

BMI 19.05

kahvi x5

tee x4

pulla

omena

Tää helvetin ahdistus ei vaan katoo minnekään. Koitan päästä eroon tästä sillä että syön vähän enemmän mutta syöminen laukaisee mussa tarpeen syödä lisää. Siksi on vaikeaa saada itseäni syömään edes perus määrän ruokaa kun se ei ikinä jää siihen normiin. Se on aina kaikki tai ei mitään. Silti valitan lakkaamatta että mulla on nälkä ja haluaisin syödä kilokaupalla suklaata, ranskalaisia, hesemättöä, pitsaa, pullaa, karkkia, jäätelöä... Hyi, täytyy lopettaa ruuan ajatteleminen sillä siitä iskee taas älytön himo ruokaan.

Mä olen säälittävä huomiohuora. Teen tämän osittain siksi että haluan kontrolloida itseäni, mutta osittain siksi että se olisi jotain näkyvää, jotakin konkreettista siitä että mulla on helvetin paha olo ja mä tarvitsen apua. Mä en osaa puhumalla purkaa tunteitani, vaikka tahtoisin muiden tietävän miltä musta tuntuu. Joten kai mä teen sen tällä tavalla. Ja toisaalta taas nautin siitä kun joku huomauttaa ihailun pelon ja säälin sekaisin tuntein kuinka paljon olen laihtunut. Tosin löytyyhän musta se masokistinenkin puoli. Rakastan sitä tunnetta kun meinaan kaatua tajuttomana syömättömyyden takia. 

Nyt pidän suuni kiinni ja menen rääkkäämään vatsalihaksiani. 

won't anybody here just let me disappear?

Ei jumalauta. Ellen olisi näin saatanan lihava, olisi tänään tapahtunut ihmeitä S:n kanssa. Älytön läskiahdistus koko illan. Kaikki olis ollut ihan saatanan täydellistä ilman ylimääräisiä 500 kaloria, jotka tuli alkoholista ja sai mun fiiliksen nousemaan kattoon mutta samoin teki ahdistus.

Heti kun astuin autosta ulos ja kävelin pari metriä autolta kotiovelle se iski: älytön tarve viiltää käsivarret ihan saatanan hajalle. Melkein juoksin sisälle ja revin paidan hihoja ylös samalla kun etsin veistä huoneestani. Veitsestä ei ollut mihinkään, sain yhden mainitsemisen arvoisen viillon tehtyä, ja sekin on aika säälittävä. Ei helvetti, mä olen säälittävä.

Nyt suunnittelen paahtoleipään tukehtumista. Ajattelin pitää yksityiset ruokaorgiat ja tappaa itseni ruuan määrään. Tosin täällä ei ole mitään syötävää. Tahdon takaisin S:n luo juomaan lisää kaljaa ja naimaan aivot hajalle.

Äärimmäisen sekava teksti, syytän siitä alkoholia. Tähän väliin on silti hyvä lisätä vielä kuva itsestäni, ja tiedän että kiroan itseni alimpaan helvettiin kun selviän vähän ja tajuan mitä olen tehnyt, mutta se on sen ajan murhe. Ette ainakaan voi tulla väittämään ettäkö olisin muka sopivan kokoinen tai niin hirveän laiha. Hyi helvetti. Itkettää jo pelkkä kuvan katsominen, yrittäkääpä kuvitella miltä tuntuu näyttää tältä oikeasti.

S:n sanat kaikuu pään sisällä. "Sä olet ihan älyttömän kaunis". Vitut, älä valehtele päin naamaani kiitos.

Not skinny enough

Riitelyä, karkaaminen kotoa, pitkiä suudelmia auton takapenkillä ja kaljaa, S:n kanssa meillä humalassa, äidin paheksuva katse, käsivarteen tumpattuja tupakoita, pakkomielle vaa'assa näkyvään numeroon.

Olen keskustellut tänään helvetisti syömisestä ja syömishäiriöistä. Olen myös ihastellut aivan liian laihojen tyttöjen kuvia, ja ahdistunut syömisestä. Olen tumpannut liian monta tupakkaa käteen koska en pystynyt kontrolloimaan syömisiäni tarpeeksi ja pelkään aivan saatanasti että paino on noussut. Ei vittu, mulla on aikalailla kaikki syömishäiriön oireet, mutten todellakaan koe olevani syömishäiriöinen. Ahdistavaa kun en tiedä mitä tää on. Vittu taas kauhean sekava teksti, anteeksi. Aivot ei toimi.

I need to destroy myself in order to stay alive

"Sulla on ihan tarpeeks ongelmia ilman sitäkin että alat leikkii sun syömisellä"

Tän lauseen jälkeen mulle alettiin listata perus faktoja jotka oon kuullut miljoonaan kertaan. Että paino ei putoa enää tietyn pisteen jälkeen jne, joojoo tuttu juttu oon kuullut saman jo. Hiukan häiritsee tuo "alat leikkiä", enhän mä ole leikkinyt tällä nyt kun vasta viisi vuotta. Mutta kai tää alkaa nyt olla vähän erilaista. Mutta hei mähän en oksentele enää, kaikki on okei.

Viimeiset kaksi viikkoa on ollut aivan loistavia. Mulla on ollut kaikki hyvin syömisiä lukuunottamatta, mutta nyt asiat alkaa mennä taas huonommin. Okei joo huomaan selkeän yhteyden syömättömyyden vaikutuksella mielialaan mutta mä olen mielummin pieni ja hiukan onnettomampi kuin suuri ja semi onnellinen.

Myönnän että kuvat joita löytyy mun we<3it kansioista on ehkä lievästi sanottuna sairaita, mutten mä haluaisi näyttää ihan samalta kuin kuvissa olevat tytöt. Vähän pienempi mun silti täytyy olla. En vittu vaan voi uskoa, että yksi väärä tekstiviesti kaverille ja siitä nousee tällainen haloo. Aamulla meinasi lähteä taju tupakilla ja infosin parasta ystävää asiasta. Sen jälkeen kolme eri ihmistä on kysynyt olenko syönyt tänään. No vittu en ole, ei oo iso juttu. Kuitenkin täytyy syödä tänään hiukan kun pääsen kotiin joten miksi käyttäisin sen kalorimäärän turhuuteen kun pärjään hyvin ilman ruokaakin.

Helvetti. En muistanutkaan että jo parin päivän syömättömyydellä keho reagoi ravinnon puutteeseen näin vahvasti. Mulla on koko ajan kylmä ja tärisen välillä, enkä oikein jaksa edes hymyillä. Mutta kyllä tämä on sen arvoista. Kolme kiloa vielä, sitten lopetan. En usko selviäväni tämän päivän liikuntatunnista.

Päivän saldo tähän mennessä: 1l pepsi maxia ja vähän kahvia.

Oh I just realized, I hate myself

Tuijotan taas vanhoja kuvia ja huomaan kuinka paljon olen laihtunut. Silti en ole vieläkään tyytyväinen, ehkä kun pääsen 55 kiloon.

18.9.2012 paino about 74kg, 9.3.2013 paino 61.4kg

15.3.2013 paino 63.8kg

Onhan jalat kaventunut puolessa vuodessa vaikka kuinka paljon, mutta vielä on matkaa koska vaikka jalat kuvissa näyttääkin ihan ok kokoisilta, eivät ne luonnossa todellakaan sitä ole. Peilin mukaan kymmenen kilon päästä jalat olisi ehkä sopivan pienet. Pakko saada nää uudetkin lääkkeet vaihtoon. Näillä on samat vaikutukset kuin ketipinoreilla, eli koskaan ei ole nälkä mutta koko ajan on pakko lappaa ruokaa suuhun enkä kestä jos lihon tästä enää yhtään. Tahdon olla pieni, pienempi, pienin. Mutta vittu ei, tässä mä lapan paahtoleipää naamaan. Ihankuin se aamuinen paahtoleipä, hedelmäsalaatti, kaakao mässäily ei riittäisi. Puhumattakaan äskeisestä nuudeli, piltti, mehu syömisestä. Uskoisin että saan tuhottua koko puoli kiloisen paahtoleipäpussin tässä tunnin sisällä ja lähetin siskon kauppaan hakemaan suklaata koska tekee mieli. Heittäisin päivän tulevaksi kaloriarvioksi noin 3-4000 kaloria. Ja huomenna vaa'an luvut taas saa mut kuolemaan henkisesti. Ehkä fyysisestikin jos viimeinkin löydän jostain munaa tappaa itseni.

Tänään meni kolmen viikon viiltelytauko paskaksi koska kaverit. Kiitos sekopäät jotka halusitte taas rikkoa mua, oli oikeestaan aika mielenkiintoista, vaikka jäljet jäikin tällä kertaa aika pieniksi. Sad story. Ehkäpä saan kuvia aiheesta itselleni kohta ja laitan ne blogiin. Sitä odotellessa jatkan mässäilyä ja itseni vihaamista.

Yliannostus kuulostaisi hyvältä nyt. Saisinkohan mitenkään tiirikoitua lääkekaappia auki..

"Mä oon nähny naisii jotka kutsuu itseensä kauniiks, oon nähny kun ne vetää aamul ranteet auki"

Sekava ilta ja nyt tekis mieli viiltää ranteet monesta syystä. Ensinnäkin, bmi alle 20, mutta varmaan pilasin senkin koska tänään tuli mässäiltyä kaverin kanssa vitutukseen oikein kunnolla. Toiseksi, miehet. V:n ja sen kaverin älytön ehdotus mulle ja mun kaverille.. Kolmanneksi ihan yleisesti vaan on jotenkin sellanen olo että voisin tappaa itseni.

Kysyin V:ltä miksi hän on kiinnostunut musta, koska tyhmäkin tajuaa ettei jätkä oo vain panemisesta kiinnostunut. Se saisi muualta parempaa ja helpommin paljon pienemmällä vaivalla kuin mitä se nyt on muhun kuluttanut aikaa ja vaivaa. Vastaus kysymykseeni oli että mun omalaatuinen luonne on hyvä asia. En voi käsittää, koska koen olevani saatanan ärsyttävä, rasittava, typerä ja lihava. En kestä toisen ihmisen kosketusta ellei kaikki ole sillä hetkellä täydellisesti koska ahdistun liiasta läheisyydestä mutta silti kaipaan sitä liikaa. Ehkä ne kännipanot vaan on mun juttu.

Päivän ruokasaldo on 2 kpl köyhiä ritareita, perunamuusia ja nakkikastiketta, pepsi max 1/2 l, ananas light, leipää margariinilla, maitoa, muutama pala suklaata, sipsejä.... Voisin hirttää itseni. Eipähän tarvitse pariin päivään syödä mitään.

Anteeksi pelkkä V:stä ja ruuasta avautuminen. Lääkkeet vaikuttaa jo ja kaveri nukkuu lattialla eli pitäisi munkin kai painua nukkumaan että jaksan yrittää elää huomenna. Silloin ehkä parempaa ja selkeämpää tekstiä luvassa.

Sairastako

Tämän aamuisen painon mukaan painoin ennen viikko sitten tapahtuneita lääkesekoiluja 1.4 kiloa vähemmän. Ajattelin tänään että voisin jopa melkein olla tyytyväinen tämän näköisenä, mutta tulin siihen tulokseen että on päästävä vähintään siihen vaa'an lukemaan jonka näin reilu viikko sitten. Tosin jos pudottaisin vielä kuusi kiloa olisin alapainossa. Kai minussa on jotain vikaa kun pidän asiaa saavutuksena, mutta mitäs pienistä.. Mähän olen sairas, se on todettu aikoja sitten.

Väsyttää liikaa lääkkeet ei toimi pää hajoo mulla on kylmä isä on kusipää paino on liikaa... Lista negatiivisista asioista jatkuisi loputtomiin, positiivisia asioita keksin yhden: olen laihtunut viime kesästä yli kymmenen kiloa. Taidan vasta alkaa ymmärtää kuinka paljon kymmenen kiloa oikeastaan on.. Aika paljon. Muttei tarpeeksi. Toiset kymmenen ja saatan olla tyytyväinen, ehkä. Tai ehkei tarvitse mennä niinkään pitkälle. Ehkä. Sanon liian usein "ehkä" koska en uskalla luvata asioita. Joku pettyy kuitenkin.

Mietin tänään mikä mun tilanne syömisen ja painon kanssa on. En mä luokittelisi itseäni syömishäiriöiseksi. Mä olen normaalipainossa, en ole saanut painosta ja ruuasta pakkomiellettä jne. Kaikki on siis okei jos ei lasketa mukaan satunnaisia tahallisia oksenteluja, näön sumenemista, jatkuvaa väsymystä ja kylmyyttä.... Mutta mä tiedän mitä teen ja voin halutessani syödä pussillisen karkkia. Syömishäiriöhän on periaatteessa kontrollin ja tilannetajun menetystä. Tai no vitustako minä tiedän? En jaksa ajatella, koitan nukkua.